Hae
The Juurakko journal

Sun pitäs hävetä – ja muuta yhtä älytöntä

Olen viime aikoina aktiivisesti puhunut elämäntapamuutoksesta sekä taloudesta, näistä on herännyt paljon kysymyksiä. Vastailin Instagramissa teidän yleisimpiin kysymyksiin ja tallensin ne Q&A-kohokohtaan. Mun tapa tehdä elämäntapamuutosta on muovautunut pikkuhiljaa ja nyt on selkeästi huomattavissa ettei kyseessä ole pikadieetti. Tämä kuitenkin aiheuttaa närää myös ruudun toisella puolella, mikä ihmetyttää. Olen huomannut, että todellinen elämäntapamuutos ei tule vauhdilla. Se vaatii aikaa, että pää pysyy mukana muutoksessa. Useille meillä on myrkyllisiä ajatustapoja tai käsitteitä, mitä lähdetään muuttamaan. Niiden työstäminen vie yllättävän paljon aikaa ja olin varma, että omat sisäiset kamppailut olen käynyt, mutta silti ne tulivat vastaan.

Rauhallinen elämäntapamuutos, ei ole ”normaalia”

Olen huomannut, että rauhallinen elämäntapamuutos ei selkeästi ole normaalia. En kiellä sitä, että itse haluan myös tuloksia mieluiten eilen, mutta se ei ole realistista. Haluan tulosten olevan pysyviä ja siksi työstän päätäni. Tällä aivojumpalla hyväksyn itseni ja rakkaudesta omaan kehoon hoidan sitä ja teen muutosta. Rakkaus tarkoittaa myös sitä, ettei kehoa pidä nälässä tai kiellä kaikkea nautintoa. Jos suklaa ja pizza ovat elämä, niitä saa olla mutta ei jokapäiväisesti.

Olen saanut paljon palautetta, miten ”laihdutan” mutta silti käyn viinillä ja syön hampurilaisia. Vastaan yleisesti, etten laihduta, teen elämäntapamuutosta ja pyrin terveelliseen elämään. Tämän seurauksena paino todennäköisesi alkaa tippumaan, mutta sinne ei juosta valonnopeudella. Annan itseni herkutella, mutta en syö herkkuja koko ajan.

Sä et varmaan vaa osaa

”Et varmaan vaa osaa laihduttaa”, en edes tiedä mitä tähän vastata. Kyllä tiedän, mutta jokainen ihminen ja keho on yksilöllinen. Se, että joku on onnistunut laihduttamaan kymmeniä kiloja pussikeitoilla, ei tee ihmisestä laihdutusgurua. Pussikeitoilla usein etsitään pikaratkaisua, eikä niillä saa pysyvää tulosta, ellet nopeasti sisäistä miten syöt oikeaa ruokaa. Laihdutuskulttuuri on valtava ja se on kannattavaa bisnestä, miksi? Koska ihmiset ei oikeasti onnistu näillä pikadieteillä ja lähtevät niihin joka vuosi uudestaan.

Jos mietitään keinoja joista ihminen saisi pysyviä tuloksia, ei hän olisi tarpeeksi tuottava asiakas. Mitä jos me maksettaisiin vähän enemmän tänään personal trainerille, jota kiinnostaa sun onnistuminen ja pysyvät tulokset? Sitten ensi vuonna se raha jää säästöön, eikä pikadieettikierrettä enää ole. Tämä on tietenkin hyvin yksiselitteisesti sanottu, elämä on usein monimutkaisempi.

Salla Juurakko

Sun pitäisi hävetä

Elämäntapamuutoksesta ja talousasioista nousee usein esille häpeä. Eikö mua hävetä, että kolmen kuukauden pt-jaksolla pudotin 10 kiloa ja alussa paino nousi? Mittasin pudotuksen korkeimmasta painosta ja tätä pitäisi myös hävetä. Asumme vuokralla ja sitä pitäisi hävetä, kyllähän jokaisella kolmekymppisellä on jo asuntolaina. Mulla oli se asuntolaina kymmenen vuotta sitten ja sen takia osittain sain päälleni ison velkakierteen. Vaikka sain osuuteni talosta myytyä, sen vesivahinkolaina seurasi mua vuosia. Sinnittelin ja loppujen lopuksi potkut ajoivat ulosottoon. Masennuin ja todellakin häpesin, häpesin niin paljon etten tiennyt miten purkaa niitä kaikkia tunteita. En puhunut, työllistyin uudestaan ja huomasin miten ne vanhat traumat nostivat päätään. Sain jonkin verran käsiteltyä asioita psykologin kanssa, mutta en koskaan kertonut hänelle häpeästä.

Miksi käytät rahaa niin paljon?

Tästä kysymyksestä jokseenkin loukkaannuin, miten kukaan voi tietää paljon rahaa käytän? Mitkä ostokset ovat olleet harkinnassa vuosia ennen ostopäätöstä. Mietin usein, että tarvitsenko tätä todella? Laitanko jotain vanhaa myyntiin, että tämä on kannattava hankinta? Mietin näitä kysymyksiä niin paljon, että olisin ennemmin huolestunut siitä kuin tuhlaamisesta. Unohdin tosin, että se taitaa olla suomalaisten äitien juttu, että se kaikki raha käytetään lapseen. On ”huono juttu” jos äiti panostaa 600 € luksuslaukkuun tai ostaa hyvästä alennuksesta super ihanat merkkikengät! Näitä hankintoja ei tehdä hetken mielijohteesta, ennemmin ostan hieman kalliimpaa vuohenjuustoa heräteostoksena.

Omista talousvaikeuksista johtuen puolestapuhun, että kouluissa opetettaisiin enemmän oman talouden hoitoa. Ne opit eivät olisi minua välttämättä pelastaneet, koska kyseessä oli surkeiden sattumusten sarja. Ehkä en olisi ollut niin sinisilmäinen ja laina olisi laitettu aina puoliksi, jos hyötykin oli kerta yhteinen. Koen olevani suhteellisen fiksu rahankäyttäjä, joka myös hemmottelee itseään. Taloudellisesti uhriutuminen on inhottavaa, rahasta pitää puhua avoimesti ja muistuttaa myös lasten isää maksamaan lasten hankintoja. Se on yhteinen vastuu.

Mitä mulle oikeasti kuuluu?

Olen viimeisen kuukauden paiskinut töitä, mutta myös tuntenut etten tee tarpeeksi. Olen joutunut keskeyttämään muutamia projekteja, jotta en polta itseäni loppuun. Onneksi nykyään tunnistan sen rajan, mitä ei kannata ylittää. Blogi, YouTube ja muutama muu kanava on jäänyt hieman hiljaiselolle kun olen tehnyt valtavasti töitä oman yrityksen eteen. Opetellut uusia juttuja ja miettinyt mitä tapahtuu vuoden päästä? Olen saanut valtavasti aikaan, mutta silti tuntuu etten tarpeeksi.

yrittäjyys

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miksi?

Miksi mä tunnen näin, vaikka näen kaiken mitä olen tehnyt? En osaa vastata tähän. Uskon kuitenkin, että tämä on se kuuluisa yrittäjän stressi. Stressi siitä, että kaikki pitää olla valmista, mielellään eilen, jotta myyntiä tapahtuu ja pystyy elättämään itsensä. Onneksi stressi kuitenkin hälvenee, kun on tarkat suunnitelmat tulevasta. Pirske kasvaa ja meistä tulee vielä iso nimi näillä markkinoilla, uskon siihen täysin.

Nyt mieltä painaa stressin lisäksi harmitus, harmi siitä miten treenaaminen on jäänyt vähemmälle, lapset ovat aika ajoin pois päiväkodista ja jokaisella lapsella on omanlainen uhmavaihe päällä. Mä teen mun rakastamaa työtä ihan hemmetisti ja hyvin teenkin, mutta jatkuva uhmailu ja sosiaaliset paineet vetää mielen tosi kireälle.

Mua suunnattomasti ärsyttää se, miten hankalassa tilanteessa ollaan esikoisen oppimisen kanssa. Läksyt heitetään mieluummin lattialle, eikä tehtävänannon ääneenlukeminen auta edes seitsemännellä kerralla. Miten toinen vanhempi saa osan kivoista viikonlopuista, mutta ei ole valmis osallistumaan mitenkään arjen haasteisiin. Mutta kyllähän ne kirsikat kakun päältä maistuu hyvälle.

Päiväkodista soitetaan vähän väliä, miten lapset pitää hakea kotiin. Tulee niin huono fiilis siitä, miten en huomannut kipeää lasta aamulla? Usein ollaan kuitenkin huomattu, miten lapsi ei ole ollutkaan kipeä. Sitä soitetaan niin herkästi vaisusta ja väsyneestä lapsesta, mutta silloin kun kuopuksella oli musta silmä hoitopäivän jälkeen, emme saaneet tästä mitään soittoa? Miksi kummassa meitä ei informoita siitä, että lapsi on lentänyt portaissa saaden mustelman silmään, mutta joka ikisestä märästä pierusta kyllä soitetaan?

Turhauttavaa, mutta tämä on elämää ja näistä vaikeistakin asioista puhuminen auttaa. Vaikka voin melkein katsoa sekuntikelloa, milloin ensimmäiset kommentit tulevat ”kipeää lasta ei saa viedä päiväkotiin” tai ”ehkä sä vaan et osaa olla tarpeeksi sensitiivinen äiti?” ”en mä millään pahalla, mutta…”

Loppuvuoden suunnitelmat

Mä pidän lomaa, eikä tehdä mitään erikoista jouluna. Ollaan oman perheen kesken kotona ja tehdään joulusta meidän näköinen, pyrin siihen että katson lasten kanssa koko päivän ohjelmia ja juon glögiä. Syödään jouluisia ruokia, tai kotipizzan kebabrullia, kuka tietää, kunhan se tuntuu sillä hetkellä hyvältä.

Teen työni nyt siihen pisteeseen, ettei mun tarvitse avata konetta kuin hätätilanteessa tai silloin kun haluan pelata Simsiä.

Uusi vuosi, uusi minä?

Vuosi vaihtuu, mutta mun päämäärät vaan lähenee. En mä muutu, mutta pyrin oppimaan lisää, jotta olin paras versio itsestäni. Vuosi 2022 alkaa opinnäytetyön rakentamisella, espanjan jatko-opinnoilla, Pirskeen strategian kehittämisellä ja ehkä maaliskuussa aloitan Rastorissa erikoisammattitutkinnon.

Pirskeen ja Ava Visualsin yhteisiä avajaisia pitäisi myös alkaa suunnittelemaan! Kuinka jännittävä vuosi onkaan tulossa.