Hae
The Juurakko journal

Niilon 1v-kekkerit

Pitkään odotetut juhlat on nyt juhlittu, rakas kuopus on nyt elänyt ensimmäisen vuotensa. Se on ollut hurjaa menoa! Tuntuu kliseeltä sanoa, ”mihin se aika oikein meni?”, mutta se kuvastaa tätä tunnetta.

Aika on mennyt niin nopeasti, niin paljon ihania muistoja. Oli ihana viettää tätä juhlaa lähimmäisten kanssa! Kiitos kaikille mukana olleille.

synttäreiden teema

Halusimme synttäreille jonkin teeman. Metsän vihreys tuntui sopivalle ja siihen löytyi myös kivasti koristeita. Ilmapallot sekä pompomit on ostettu Juhlakaupasta, heidän uudesta liikkeestä Oulunkylästä.

Pensaan oksat on käyty noukkimassa pihapiiristämme ja viljat Haltialan sekä naapuruston pellolta. Koivupölkyt olemme hankkineet jo Niilon nimiäisiin, ovat ihana sisustuselementti! Koivu kannattaa kuivattaa kunnolla, ennen käyttöä. Näin välttyy ikävältä homeelta, joka muutoin tulee varsin nopeasti.

Tein itse donitsiseinän, meillä oli Ikean puinen leikkuulauta, joka maalattiin, porattiin muutamat reiät ja liimattiin puutikut. Tekstin tein koneella, ja sapluunat taiteilin leivinpaperista!

Tarjottavat

Donitsit tehty itse donitsipellin avulla, olivat ihanan makuisia! Ohjeen niihin löydät täältä.

Ihanan texmex-voileipäkakun tein Kinuskikissan ohjeella. Tästä tuli aika mieto, joten mielestäni sopi loistavasti kahvipöytään! Ohje täältä

Täytekakun oli tarkoitus olla ihanan söpö naked-kakku, tämä ei ihan onnistunut niinkuin ajattelin. Kakusta tuli silti ihanan runsas ja raikas! Ongelmista huolimatta, se pysyi kasassa eikä luhistunut pöydälle.

Halusimme ikuistaa juhlavieraat ja päivänsankarin, joten oli selvää, että täytyy rakentaa hieno kuvaustausta.

Aika ja raha olivat merkittäviä tekijöitä, joten päädyimme laittamaan seinälle muutaman valkoisen lakanan ja rautalangasta tehdyn kaaren. Rautalankaa tukee hakaneulat lakanassa. Kiinnitimme ilmapallot sekä pompomit rautalankaan ja voilá! Siitä tuli ihana!

Minä olen kyllä intohimoinen järjestelijä, kun saa keksiä kaikkea ihanaa ja näyttävää! Jos aikaa olisi, varmasti järjestäisin meillä jokaisen kissanristiäiset sekä lapsille vappu-, halloween- ja vaikka naamiaispippaloita!

Minkälaisia juhlia sinä tykkäät järjestää?

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Tee-se-itse saippua

 

Hei läski, ootko raskaana?

Muutama viikko sitten olin siskoni rippijuhlissa, minulta tultiin kysymään onko kolmas lapsi jo tuloillaan? Osoitetaan minun mahaani ja kädellään elehtii pyöreää mahaa. Onko toisen ihmisen ulkonäön kommentointi OK? Jokaiselle meistä kuuluu kehorauha!

Olin järkyttynyt, en tiennyt mitä sanoa. Mielessäni myllersi, lyönkö tätä ihmistä nyt heti, vai vastaanko jotain nasevaa alkuvuonna tapahtuneesta keskenmenostani, jotta vastapuoli menee kerälle omaan häpeäänsä. Ainut asia mitä sain suustani, oli leuka rinnassa soperrettu ”Ei”. En ole raskaana. Ja vaikka mahani olisi kuinka iso, ei se oikeuta muita tulla kysymään asiasta.

Oma ulkonäkö ja sen paineet

Olen jo pitkään jojoillut painoni kanssa, keskustelin mieheni kanssa, kuinka keskenmeno vaikutti ainakin siihen, että minä passivoiduin. Ei mikään kiinnostanut, kunnolla syöminen ei kiinnostanut kun oli mahdollisuus saada lohturuokaa. En ole koskaan painanut näin paljon, mitä painan nyt. Ei se kuitenkaan anna lähipiirilleni oikeutta siitä koko ajan huomautella. Se on törkeää ja tuntuu, kuin ihmiset haluavat tahallaan painaa itsetuntoa alas.

Salilla käyntiä olen käynnistellyt uudestaan, ja yrittänyt raahata takamukseni sinne edes kerran viikossa. Tärkeää olisi nyt muistaa syödä, kunnollista oikeaa ruokaa ja vähän enemmän. Mulle on helppoa syödä vain kerran päivässä ja juoda ehkä puoli litraa vettä, tai muuta siihen verrattavaa nestettä. Olen onnistunut lisäämään veden juontini päivässä 3 litraan, joka on itsestään jo huima saavutus! Sokeririippuvuudesta en ole täysin irtautunut, pitäisi onnistua olemaan herkutta vähintään 7 päivää. Tämän hetken ennätys on kestänyt aamu kuudesta, ilta kuuteen. Mutta herkkujen määrä on kuitenkin pienentynyt huimasti. Yritän olla itselle armollinen, vaikka se on hyvin vaikeaa. Varsinkin silloin, jos painosta huomauttaa muutkin kuin se ärsyttävä ääni omassa päässä.

Tänään puin pitkästä aikaa päälle mekon, jota en ole aikaisemmin käyttänyt, koska se ei näyttänyt päälläni hyvältä. Tänä aamuna se kuitenkin näytti! En ole varma, johtuuko se sisulla kasvatetusta kehopositiivisuudesta, vai siitä, että jotain muutosta kroppaani on jo tullut.

Jokaisen keho on heidän omansa, se ei kuulu muille.

Kehorauha, olet sitten iso tai pieni

Olen viimeaikoina tuntenut, että suutun silmittömästi siitä, jos joku tulee sanomaan kuinka olen laihtunut. En osaa selittää sitä tunnetta, mietin vain, että jokaisen keho on heidän omansa. Miksi jollakin pitäisi olla siitä mielipide, mikä pitää vielä kertoa ääneen? Miksi jollakin olisi oikeus sanoa, että olet liian lihava tai laiha? Miten sinun pitäisi toimia, ettet kuole sydänkohtaukseen läskien takia tai nälkään ollessasi liian laiha. Jokainen meistä kantaa ne mahdolliset terveydelliset riskit, tekevät asialle jotain jos haluavat. Mutta heidän ei ole pakko, kumpa jokainen ymmärtäisi sen, ettei kenenkään ole pakko. Joku voi olla tyytyväinen sellaisena kuin on, eikä siinä ole mitään väärää. 

Miksi ottaisin positiivisesti sen, että minun painoani kommentoitaisiin? Sisältää se kommentti sitten painon nousuun tai laskuun liittyvää. Miksi se pitäisi hyväksyä? Kommentoija voi tarkoittaa lausahduksensa toki positiivisesti, mutta miksi meillä pitää olla niin tarkat raamit painon suhteen, mihin kaikkien pitää tavoitella?

En usko, että painon kommentointi tulee koskaan loppumaan. Mutta me voimme vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä esiintyy.