Hae
The Juurakko journal

Ystävyys – mistä tunnistaa aidon ystävän?

Blogi on ollut pienellä kesä tauolla, nyt kuitenkin palataan takaisin sorvin ääreen. Aihe on kiinnostava, se koskettaa meitä kaikkia. Kaveruus, ystävyys, sielunveljeys, mitä näitä nyt on. Miten ne tunnistaa toisistaan? Ja milloin ystävyys onkin vain   ”ystävyyttä” milloin otetaan yhteyttä vaan silloin, kun tarvitaan toiselta jotain.

Ystävyys

Jokaisen lapsuuteen sisältyi ystävien hankinta, joskus ne tuli vahingossa, kun molemmat nyrpisti samaa aikaa kouluruoalle nenäänsä. Hieman nauratti, ja sitten syötiinkin lounas yhdessä ja puhuttiin ummet ja lammet. Joskus harrastus-kaverit muuttuivat ystäviksi, se oli luontaista.

Aikuisiällä ystävien hankinta on erilaista, ei ole pelkästään koulu, minkä ohella uusiin ihmisiin tutustuu. Nykyään on työ, (jossa täytyy menestyä), lapset – heidän hengissä pitäminen sekä harrastukset, oma koti ja siitä huolehtiminen. Lista on lähes loputon, ei ole siis ihme ettei ystävien hankintaan tunnu riittävän resurssit.

Omalla kohdalla monet ystävät ovat jääneet taka-alalle, kun elämäntilanteet muuttuu. Se on ikävää, miten esimerkiksi lapsien saaminen vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Monet suhteet menevät paussille, jotka joko elpyy kun toinen saa myös lapsia, tai sitten ystävyyssuhde vain loppuu hiljaksiin.

Aikuisiällä ystävystyminen

Olen pitkään miettinyt, että pitäisi lähtee ystävä metsälle, kun ne luottohenkilöt joita ennen oli, on poissa. Syitä on monia, yksi on edellä mainittu lapsien tulo. Hyvänä kakkosena tulee ne ystävät, jotka ovat muuttuneet todella paljon. Itse otin etäisyyttä ystävään, joka muuttui äärimmäisen rasistiseksi seurustelun vaikutuksesta. Hänellä oli toki vahvat mielipiteet muutenkin aiheesta, muttei ennen seurusteluaan tuonut niitä niin vahvasti ilmi. Vahvana kolmosena tulee ystävät, jotka ottivat yhteyttä vaan kun tarvitsivat jotain. Tai sitten halusivat kertoa mitä heille kuuluu, mutta lopettivat jo puhelun, kun alat kertomaan sun päivästä.

Minulla kesti pitkään kuollettaa ystävyys näitä ystäviä kohtaan, jotka eivät olleet kiinnostuneet minusta ihmisenä. Vaan siitä, miten voin helpottaa heidän arkeaan, toimimalla lapsenvahtina, kuuntelijana ja neuvonantajana. Annoin heille aina uusia mahdollisuuksia, joskus he jaksoivat kuunnella muutaman lauseen mitä minulla oli sanottavaa omasta arjestani.

Mutta kuinka moni myöntää, että olisi helppoa kertoa toiselle ”että hei, olet muuten uskomattoman ärsyttävä, miksi ihmeessä?”.

Haitallinen ystävyys, ”epäystävät”

Miten sitten tunnistaa aidon ystävän ja hyötyjä hakevan ystävän? Sen erottaminen ei ainakaan minulle ollut helppoa. Hyvien ystävien seurasta voi myös nauttia hetkittäin, muutaman kerran kuussa, isompina annoksina he alkavat ärsyttämään. Näin ollen pelkkä oma ärsytys tilannetta kohtaan, ei ole avainsana sille, onko ystävyys aitoa vai ei.

Mutta kun ärsytys alkaa pursuamaan korvista, eikä tauko ystävään auta siihen ja pistät merkille, että jokainen soitto tältä ystävältä sisältää jonkin pyynnön tai tarpeen. Kannattaa harkita, onko se ystävyys edes säilyttämisen arvoinen. Mun ärsytys näkyi vahvana, valitin näistä ystävistä miehelleni, käskin miehen vastata puhelimeen ja sanomaan että setäni vaimon serkun siskon kissa on just jäänyt auton alle, eikä voida siksi auttaa häntä. Monesti mietin, että onko minussa vika? Pitäisikö vaan katsoa peiliin, kun vaikuttaa että otan kuumaa aika herkästi. Tutkistelin pitkään itseäni ja omia vikojani, pohdin, miksi näkisin suurta vaivaa pitää ystävyys hyvänä jos minä en saa siitä mitään iloa? Jos ystävyys olisi ”se oikea”, hän varmasti soittaisi minulle ja kysyisi mitä minulle kuuluu. Tai laittaisi viestiä somen kautta. Jos en suostu hänen pyytämiin palveluksiin, kiinnostaako häntä vielä kuka minä olen? Tässä tapauksessa, heitä ei kiinnostanut. Heti kun rupesin kieltäytymään kaikesta, en ollut heille enää kukaan.

Jos omaa ärsytystä sitoo liian pitkään, tapahtuu kuin minulle. Se kaikki purkautuu jostain todella pienestä asiasta. Toki puhuminen tilanteesta auttaa, kun sen tekee ajoissa. Mutta kuinka moni myöntää, että olisi helppoa kertoa toiselle ”että hei, olet muuten uskomattoman ärsyttävä, miksi ihmeessä?”. Sille parhaalle ystävälle voi sanoa mitä vaan, mutta toisille ei kehtaa sanoa suoraan.

Jotkut ystävyydet säilyy, toiset ei. Uusia ystäviä saa onneksi myös aikuisena, kun jaksaa tutustua ihmisiin töissä, harrastuksissa ja vaikka torilla. Meidän ura kehittyy silti, vaikka olisimme sosiaalisia ja kiinnostuneita vierellä työskentelevistä ihmisistä. Muistaakseni joidenkin tutkimusten mukaan, ura saattaa kehittyä nopeammin, mitä enemmän sinulla on hyviä suhteita kollegoihin ja muihin!

Ystävän täyteistä kesää! 

Mikä on sinun mielipide ystävyyssuhteista, niihin vaikuttavista tekijöistä tai näistä epäystävistä? 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *