Hei läski, ootko raskaana?
Muutama viikko sitten olin siskoni rippijuhlissa, minulta tultiin kysymään onko kolmas lapsi jo tuloillaan? Osoitetaan minun mahaani ja kädellään elehtii pyöreää mahaa. Onko toisen ihmisen ulkonäön kommentointi OK? Jokaiselle meistä kuuluu kehorauha!
Olin järkyttynyt, en tiennyt mitä sanoa. Mielessäni myllersi, lyönkö tätä ihmistä nyt heti, vai vastaanko jotain nasevaa alkuvuonna tapahtuneesta keskenmenostani, jotta vastapuoli menee kerälle omaan häpeäänsä. Ainut asia mitä sain suustani, oli leuka rinnassa soperrettu ”Ei”. En ole raskaana. Ja vaikka mahani olisi kuinka iso, ei se oikeuta muita tulla kysymään asiasta.
Oma ulkonäkö ja sen paineet
Olen jo pitkään jojoillut painoni kanssa, keskustelin mieheni kanssa, kuinka keskenmeno vaikutti ainakin siihen, että minä passivoiduin. Ei mikään kiinnostanut, kunnolla syöminen ei kiinnostanut kun oli mahdollisuus saada lohturuokaa. En ole koskaan painanut näin paljon, mitä painan nyt. Ei se kuitenkaan anna lähipiirilleni oikeutta siitä koko ajan huomautella. Se on törkeää ja tuntuu, kuin ihmiset haluavat tahallaan painaa itsetuntoa alas.
Salilla käyntiä olen käynnistellyt uudestaan, ja yrittänyt raahata takamukseni sinne edes kerran viikossa. Tärkeää olisi nyt muistaa syödä, kunnollista oikeaa ruokaa ja vähän enemmän. Mulle on helppoa syödä vain kerran päivässä ja juoda ehkä puoli litraa vettä, tai muuta siihen verrattavaa nestettä. Olen onnistunut lisäämään veden juontini päivässä 3 litraan, joka on itsestään jo huima saavutus! Sokeririippuvuudesta en ole täysin irtautunut, pitäisi onnistua olemaan herkutta vähintään 7 päivää. Tämän hetken ennätys on kestänyt aamu kuudesta, ilta kuuteen. Mutta herkkujen määrä on kuitenkin pienentynyt huimasti. Yritän olla itselle armollinen, vaikka se on hyvin vaikeaa. Varsinkin silloin, jos painosta huomauttaa muutkin kuin se ärsyttävä ääni omassa päässä.
Tänään puin pitkästä aikaa päälle mekon, jota en ole aikaisemmin käyttänyt, koska se ei näyttänyt päälläni hyvältä. Tänä aamuna se kuitenkin näytti! En ole varma, johtuuko se sisulla kasvatetusta kehopositiivisuudesta, vai siitä, että jotain muutosta kroppaani on jo tullut.
Jokaisen keho on heidän omansa, se ei kuulu muille.
Kehorauha, olet sitten iso tai pieni
Olen viimeaikoina tuntenut, että suutun silmittömästi siitä, jos joku tulee sanomaan kuinka olen laihtunut. En osaa selittää sitä tunnetta, mietin vain, että jokaisen keho on heidän omansa. Miksi jollakin pitäisi olla siitä mielipide, mikä pitää vielä kertoa ääneen? Miksi jollakin olisi oikeus sanoa, että olet liian lihava tai laiha? Miten sinun pitäisi toimia, ettet kuole sydänkohtaukseen läskien takia tai nälkään ollessasi liian laiha. Jokainen meistä kantaa ne mahdolliset terveydelliset riskit, tekevät asialle jotain jos haluavat. Mutta heidän ei ole pakko, kumpa jokainen ymmärtäisi sen, ettei kenenkään ole pakko. Joku voi olla tyytyväinen sellaisena kuin on, eikä siinä ole mitään väärää.
Miksi ottaisin positiivisesti sen, että minun painoani kommentoitaisiin? Sisältää se kommentti sitten painon nousuun tai laskuun liittyvää. Miksi se pitäisi hyväksyä? Kommentoija voi tarkoittaa lausahduksensa toki positiivisesti, mutta miksi meillä pitää olla niin tarkat raamit painon suhteen, mihin kaikkien pitää tavoitella?
En usko, että painon kommentointi tulee koskaan loppumaan. Mutta me voimme vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä esiintyy.