Ihana, kamala raskaus
Blogi on pitänyt pienen hengähdystauon, johtuen hyperemeesi raskaudesta. Mutta nyt olon hieman parantuessa, tämä jälleen aktivoituu!
Hyperemeesi raskaus
Hyperemeesillä tarkoitetaan raskauden aikaista vakavaa pahoinvointia, joka useimmiten vaatii sairaalahoitoa. Hyperemeesipotilas kärsii tavallista raskauspahoinvointia runsaammasta pahoinvoinnista ja/tai oksentelusta, joka estää riittävän ravinnonsaannin ja nesteytyksen. Pahoinvointi alkaa tavallisimmin raskausviikoilla 4-6. Oksentelua saattaa olla jopa kymmeniä kertoja päivässä. Pahoinvointi voi jatkua koko raskauden ajan ja johtaa komplikaatioihin, kuten ravintoaineiden puutostiloihin, mahahaavoihin ja ruokatorven haavaumiin. Lue lisää hyperemeesistä täältä.
Raskaus
Minulla on ollut kaikissa raskauksissa valtavaa pahoinvointia, tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun se on tunnistettu hyperemeesiksi. Vaikka voisi kuvitella, että raskauden oireet helpottaa lapsien myötä, näin ei minun kohdallani ollut. Voin rehellisesti sanoa, että tässä pahoinvointi on ollut kaikista pahin. Kärvistelin pitkään töissä, hävetti pitää pitkiä vessataukoja kun työkaverit ei vielä tiennyt raskaudesta mitään. Jossain vaiheessa raja tuli kuitenkin vastaan. Oma jaksaminen alkoi olla niin kortilla, että kerroin työkavereille sekä esimiehille. Jatkoin kuitenkin töitäni ravintolan keittiössä, yrittäen tiedostaa omat rajat. Kun pahoinvointi oli jatkunut raskausviikolle 12 saakka, alkoi vointi olla jo tosi huono. Ruoka tai nesteet eivät pysyneet sisällä ja yleinen vointi ajoi loppujen lopuksi työtään rakastavan ihmisen sairaslomalle.
”Raskaus ei ole sairaus” -mutta se saa sairaaksi
Sairaslomani jatkuu äitiyslomani alkuun saakka. Nyt, raskausviikolla 30, pahoinvointi on helpottanut sen verran, että toimet kotona ovat alkaneet tuntumaan mahdollisilta. Voitte kuitenkin kuvitella sen häpeän ja turhautumisen, kun ihminen joka on tottunut tekemään paljon töitä, omia projekteja kotona sekä koulussa, lamaantuu täysin pahoinvoinnin takia. Pitkään oli tunnontuskia pitkästä sairaslomasta, mutta onneksi niistä puhuminen auttoi. Pakotin itseni ymmärtämään, että joskus täytyy vaan pysähtyä ja antaa itselleen aikaa parantua. Onhan tässä yhtälössä mukana myös vauva, joka on riippuvainen siitä, minkälaisia valintoja teen.
Kävin alkuraskauden aikana paljon labroissa, joissa tutkittiin mahdolliset puutostilat sekä raskausajan diabeteksen mahdollisuus sokerirasituskokeilla. Ensimmäinen sokerirasitustesti meni kirkkaasti läpi, mutta toisella kerralla yksi arvoista oli rajalla. Tämä tarkoittaa jälleen sormenpäiden pistelyä ja arvojen seuraamista. Puutostiloista huomattiin olematon ferritiinitaso, eli rautavarastot. Näitä yritettiin nostattaa rautavalmisteilla, mutta pahoinvoinnin takia nämä jäivät helposti syömättä tai tuli oksennettua pois. Ferritiinin alhainen arvo huomattiin noin 3kk sitten, ja seuranta-ajan jälkeen sain anemia-diagnoosin ja kävin sairaalassa rautainfuusiossa.
Omat toiveet olivat korkealla, että nyt saan arvoja nostatettua ja energiatasoni taas paremmalle tolalle. Tiputuksen jälkeen ei kuitenkaan tule tunnetta, että lähtisi pelastamaan maailmaa. Suosittelen kuitenkin kaikkia huolehtimaan, että saavat anemiaan hoitoa. Somesta saa usein lukea, miten tuputetaan vain lisää rautavalmisteita vaikka ferritiini-arvo olisi huolestuttavan alhainen. Muistathan siis aina vaatia myös hoitoa, jollei sinulle sitä tarjota tarpeeksi.
Nyt yritän nauttia näistä viimeisestä kymmenestä raskausviikosta, vaikka niissä onkin liitoskipuja, harjoitussupistuksia sekä muita oireita. Yritän kuitenkin parhaani mukaan aloittaa synnytyksen poppaskonstit rv. 37, jospa ne tässä raskaudessa toimisi ja tämä tuleva Ruttu-vauva saataisiin syliin jo aikasemmin!
Minkälaisia kokemuksia sulla on raskauksista tai nykyisestä raskaudesta?
Voit olla myös kiinnostunut: