Hae
The Juurakko journal

Synnytyskirje

Synnytyskirje, toiveet ja pelot.

Mulla on takana kaksi hyvin erilaista synnytystä, ensimmäinen oli nopea, mutta traumaattinen. Hoitohenkilökunta oli ihanaa, mutta yksin synnyttäminen vaikutti todella paljon omaan mielentilaan. Se vaikutti paljon myös silloiseen parisuhteeseen. Toisessa synnytyksessä mieheni on tukena ja toivon mukaan hän pääsee myös tähän kolmanteen. Oman kumppanin tuoma turva ja lohtu on todella tärkeää niiden kipujen keskellä. Synnytyskirje on aina hyvä tapa tuoda omia aikaisempia kokemuksia esille, toiveita sekä pelkoja. Näin hoitohenkilökunta osaa varautua ja hoitaa sinua paremmin.

Ensimmäisestä lapsesta jouduin jo edellisenä iltana sairaalaan sisälle korkean verenpaineen takia. Epäiltiin raskausmyrkytystä, mutta todellisuudessa lähenevä synnytys nostatti verenpaineet todella korkealle. Synnytyssaliin siirryttiin noin yhden aikaan aamuyöstä, kun limatulppa oli irronnut ja olin 4cm auki. Oliver syntyi klo 5.59, noin 45 minuutin ponnistuksen jälkeen.

Toinen synnytys käynnistyi päivää ennen laskettua aikaa, kun klo 6.00 aamulla meni lapsivedet. Koska supistuksia ei tuolloin vielä ollut, pyysivät he sairaalaan näytille vasta puolen päivän aikaan. Pääsimme sairaalasta vielä kotiin ja kipeät supistukset alkoivat vasta kolmen aikaan aamuyöstä. Niilo syntyi kuitenkin vasta 18.00 aikaan iltapäivästä. Vaikka ponnistusvaihe kesti noin 20 minuuttia, oli synnytys kaikinpuolin kivuliaampi ja pidempi kuin ensimmäinen.

synnytyskirje tulevaan synnytykseen

Toivon, että tuleva synnytys menisi nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti. Niilon synnytyksessä sain oksitosiniinia nopeuttamaan synnytystä – koin kuitenkin sen tehneen supistuksista entistä kipeämpiä. Silloin oli vaikeuksia saada epiduraali laitettua, joka puudutuksena on ollut minulle kaikkein paras ja toimivin. Epiduraalipuudutuksen haluan myös tässä kolmannessa synnytyksessä, ennen sen laittoa toivon pärjääväni ilokaasulla, kuten myös aikaisemmissa synnytyksissä. En ole kokenut muuta, kuin perinteisen synnytyksen sängyssä makoillen. En ole edes osannut kaivata vaihtoehtoja, jotenkin siinä tilassa ei huvita paljoa liikkua tai nähdä vaivaa kokeilla ammetta. Nyt olen kuitenkin avoin kaikille vaihtoehdoille, jos ammeessa olemista on mahdollisuus kokeilla, sitä varmasti kokeilen. En kuitenkaan halua olla ammeessa ponnistusvaiheessa.

Koen tärkeänä, että mieheni pääsee mukaan synnytykseen. Siinä on kuitenkin monia mutkia matkassa; rajoitetaanko tukihenkilöiden osallistumista synnytykseen entisestään, sairastuuko Andreas tai saammeko vanhemmat lapset hoitoon riittävän ajoissa. Tähän vaikuttaa se, milloin synnytys alkaa ja se, kuinka nopeasti synnytys etenee. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan, viemme lapset sekä koirat minun vanhemmille Lohjalle muutamaa päivää ennen laskettua aikaa. On kuitenkin vaikea ennustaa milloin Ruttu päättää syntyä, mitä jos syntyykin viikko ennen laskettua tai sen jälkeen?

Minulla on jo nyt ollut suhteellisen tiheitä ja epämukavia harjoitussupistuksia, mutta vaikea sanoa ennustaako ne synnytystä ennen laskettua aikaa vai ei.

Päällimmäinen toive on, että kaikki sujuu synnytyksessä hyvin, Ruttu on terve ja pääsemme nopeasti kotiutumaan. 

Saatat olla kiinnostunut myös

Sairaalakassi ja sen sisältö

Raskauskuvaukset

Ihana, kamala raskaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *