Saako lapset vituttaa?
*Kirjoitus sisältää hyvin räikeää kielenkäyttöä, joka ei sovi herkkäkorvaisille.
Voi ne rakkaat lapset
Olet itse tehnyt päätöksen hankkia lapsia, kasvata ne mukisematta. Rakasta heitä ilman kitinää, miksi hankit lapsia jos ne sitten ärsyttää noin paljon? ”Lapset on luojan lahja” ja mitä näitä nyt on. Monet vanhemmat ovat saaneet kuulla kunniansa, jos myöntävät ääneen että ne omat rakkaat Sirpa-Petterit, joskus vituttaa. Ihmiset tulevat laumoittain vouhottamaan, kuinka heidän mummonsa hoiti kymmenen lasta, lypsi lehmät ja piti pirtin kasassa, eikä valittanut kertaakaan! On se kumma, miten nykyaikana ollaan niin heikkoja.
Mä voin suoraan myöntää, että joskus nää rakkaat pallerot vituttaa. Ne ei vaan ärsytä, kiukuta, vaan ne vituttaa, sanan syvimmässä merkityksessä.
Voi v*tun lapset, taas paloi hermot.
Kun katsot taaperoa suoraan silmiin, kiellät ettei hän voi heittää kaunista Iittalan lasia lattiaan, jonka vanhin lapsi on jättänyt jälleen pöydälle siitä juotuaan. Hän katsoo sinua takaisin, tuike silmissään ja hymyilee. Sitten heittää sen lasin lattialle. Näet hidastettuna filminä ne hetket, kun tuhlasit sun viimeisiä pennosia niihin ihaniin laseihin. Silloin saa vituttaa, silloin saa itkettää.
Oot nukuttanut taaperoa tunnin, hän viimein nukahtaa ja poistut takavasemmalle. Saat tehtyä loppuun omat iltahommat, käytyä suihkussa ja imetettyä nuorimmaisen, sitten kuulet ne, painavat mutta niin pienet askeleet. Kun taaperon lopullinen nukutus kestää sinne aamukolmeen, niin silloin saa vituttaa.
Valvomisen jäljiltä taapero on niin väs… pirun pirteä, kun itse keräät sielusi rämmäleitä lattialta kuudelta aamulta. Samainen taapero lukitsi itsensä tänään vessaan, kahdeksi tunniksi. Yritin saada ovea auki vaikka millä, sitten yritin maanitella toisen avaamaan. Hän tyytyväisenä touhusi siellä, kunnes pääsin vihdoin vessaan sisälle, nähdäkseni että hän oli kaatanut kynsilakanpoistoainetta pesukoneeseen. Missä on vaatteita. Kiitos, kiitos tästä.
Vanhin lapsista oli päättänyt, että mun joululahjaksi saatu jumppapallo ei oo enää hyvä. Se viillettiin saksilla hajalle, ”koska hänen teki mieli”. Ne loput hermon riekaleet, mitä vielä on jäljellä menee viimeistään nyt. Mitä mä olen tehnyt väärin, kun lapsestani tuli vandaali!
Tänään mua on vituttanut, ihan suunnattomasti. Yleensä olen vaikeissakin tilanteissa rauhallinen keskustelija, ja pohditaan lasten kanssa oikeaa ja väärää. Lapsen rauhallisella haastattelulla saa yleensä hyvin selville, mikä on perimmäinen syy miksi on tehnyt väärin. Mutta tänään se ei onnistunut. Joskus ne lapset vituttaa, mutta silti niitä rakastaa ihan älyttömästi.
Kivahdin taaperolle, ”Nyt vittu pää tyynyyn!”, kun vielä vartin yli kaksi aamuyöllä virnuili sängyn laidalla. Karjuin vanhimmalle lapselle, ”Miksi sä olet mulle näin ilkeä? Mitä mä olen tehnyt, että ansaitsen sulta tämmöistä käytöstä! Tätä palloa ei voi korjata, vaan pitää ostaa UUSI ja silloin menee taas TURHAAN RAHAA!”
En ole ylpeä näistä maltin menetyksistä. Asiat kuitenkin käytiin läpi, ja tänään äiti pyysi myös anteeksi. On kuitenkin normaalia, että ne lapset vituttaa. Se tunne täytyy antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä. Sen voi käsitellä, kuten muutkin tunteet ja lohduttautua sillä, että tää on vaan ”vaihe”.
Olkoon meillä kaikilla huomenna taas hyvä päivä!
Saatat olla kiinnostunut myös
Selviytymisopas – äiti, opiskelija ja yrittäjä
Stressivapaa kesäloma
Ihana kesäloma
Koko perhe lomalla, lapset nauraa, vanhemmat istuvat terassilla ja hörppivät jääteetä. Linnut laulaa ja kaikilla on hauskaa. Ihanan rentouttavaa ajattelen, ei yhtään arjen stressiä. Hymyilen ja imen itseeni auringon tuomaa energiaa. Kuulen oudon räsähdyksen, se on jotenkin epämiellyttävä, mutristan hieman suuta. Sitten räsähtää kovempaa, suoraa korvani juuressa ja herään.
Räsähdys johtui siitä, kun toinen lapsista tippui sängyltä, koska toinen työnsi. Pienin heräsi ja alkoi huutaa nälkäänsä. Nyt kaikki lapset huutaa kurkku suorana. Yritän sulkea silmäni uudestaan, haluan takaisin siihen stressittömään kesälomaan, mutta se olikin vain unta.
Olimme koko perhe kaksi viikkoa lomalla, tarkoitus oli että teemme lomamme aikana mökillä pieniä töitä, jotta siellä olisi sitten kiva järjestää tulevat nimiäiset. Ajatus ja käytäntö eivät ihan kohdanneet.
Mökillä piti tehdä siivouksia ja kunnostuksia talven jälkeen, jotka olisi suhteellisen nopeita hommia. Emme olleet kuitenkaan ajatelleet kaikkea loppuun saakka, Niilo (1,5v), on Aatoksen synnyttyä alkanut villiksi ja testaamaan rajojaan. Nauraen juoksee tielle, purkaa kaminan tuhkat lattialle, menee huussin taakse, eikä vahingossakaan pidä mitään ääntä. Sain jo kauhukuvat, missä juoksee alas rinnettä tekolammen rantaan ja tipahtaa sinne.
Viikon kamppailun jälkeen sovimme, että viemme Oliverin ja Niilon mummolaan hoitoon päiviksi, jotta saamme jotain aikaankin. Siinä meni muutama päivä todella hyvin! Saimme ihanasti tehtyä töitä mökillä, mutta myös hieman oltua. Sitten alkoi rintaa vihloa, saunoin kolme kertaa päivässä jotta saisin rinnan tyhjennettyä ja tulehdusta ei tulisi. Rintatulehdus tuli silti ja olin kolme päivää noin 39°C kuumeessa. Andreas teki sen mitä yksin pystyi ja helteessä jaksoi.
Mökki on nyt ”pikku hiljaa” siivottu talven jäljiltä ja on valmis nimiäisiin, mutta stressi ei laskenut tällä lomalla yhtään. Jos lapset ei nostattaneet tarpeeksi verenpainetta, niin rintatulehdus vei loputkin mehut.
Ehkä mekin saamme vielä joskus sen stressivapaan loman, ehkä sitten kun lapset on aikuisia?
Toinen kesäloma pätkä on vielä tulossa ja siellä on toivoa hieman stressivapaammasta olosta.
Miten sun kesäloma on mennyt, vai onko se vasta edessä?