Hae
The Juurakko journal

Saako lapset vituttaa?

*Kirjoitus sisältää hyvin räikeää kielenkäyttöä, joka ei sovi herkkäkorvaisille.

Voi ne rakkaat lapset

Olet itse tehnyt päätöksen hankkia lapsia, kasvata ne mukisematta. Rakasta heitä ilman kitinää, miksi hankit lapsia jos ne sitten ärsyttää noin paljon? ”Lapset on luojan lahja” ja mitä näitä nyt on. Monet vanhemmat ovat saaneet kuulla kunniansa, jos myöntävät ääneen että ne omat rakkaat Sirpa-Petterit, joskus vituttaa. Ihmiset tulevat laumoittain vouhottamaan, kuinka heidän mummonsa hoiti kymmenen lasta, lypsi lehmät ja piti pirtin kasassa, eikä valittanut kertaakaan! On se kumma, miten nykyaikana ollaan niin heikkoja.

Mä voin suoraan myöntää, että joskus nää rakkaat pallerot vituttaa. Ne ei vaan ärsytä, kiukuta, vaan ne vituttaa, sanan syvimmässä merkityksessä.

Voi v*tun lapset, taas paloi hermot.

Kun katsot taaperoa suoraan silmiin, kiellät ettei hän voi heittää kaunista Iittalan lasia lattiaan, jonka vanhin lapsi on jättänyt jälleen pöydälle siitä juotuaan. Hän katsoo sinua takaisin, tuike silmissään ja hymyilee. Sitten heittää sen lasin lattialle. Näet hidastettuna filminä ne hetket, kun tuhlasit sun viimeisiä pennosia niihin ihaniin laseihin. Silloin saa vituttaa, silloin saa itkettää.

Oot nukuttanut taaperoa tunnin, hän viimein nukahtaa ja poistut takavasemmalle. Saat tehtyä loppuun omat iltahommat, käytyä suihkussa ja imetettyä nuorimmaisen, sitten kuulet ne, painavat mutta niin pienet askeleet. Kun taaperon lopullinen nukutus kestää sinne aamukolmeen, niin silloin saa vituttaa.

Valvomisen jäljiltä taapero on niin väs… pirun pirteä, kun itse keräät sielusi rämmäleitä lattialta kuudelta aamulta. Samainen taapero lukitsi itsensä tänään vessaan, kahdeksi tunniksi. Yritin saada ovea auki vaikka millä, sitten yritin maanitella toisen avaamaan. Hän tyytyväisenä touhusi siellä, kunnes pääsin vihdoin vessaan sisälle, nähdäkseni että hän oli kaatanut kynsilakanpoistoainetta pesukoneeseen. Missä on vaatteita. Kiitos, kiitos tästä.

Vanhin lapsista oli päättänyt, että mun joululahjaksi saatu jumppapallo ei oo enää hyvä. Se viillettiin saksilla hajalle, ”koska hänen teki mieli”. Ne loput hermon riekaleet, mitä vielä on jäljellä menee viimeistään nyt. Mitä mä olen tehnyt väärin, kun lapsestani tuli vandaali!

Tänään mua on vituttanut, ihan suunnattomasti. Yleensä olen vaikeissakin tilanteissa rauhallinen keskustelija, ja pohditaan lasten kanssa oikeaa ja väärää. Lapsen rauhallisella haastattelulla saa yleensä hyvin selville, mikä on perimmäinen syy miksi on tehnyt väärin. Mutta tänään se ei onnistunut. Joskus ne lapset vituttaa, mutta silti niitä rakastaa ihan älyttömästi.

Kivahdin taaperolle, ”Nyt vittu pää tyynyyn!”, kun vielä vartin yli kaksi aamuyöllä virnuili sängyn laidalla. Karjuin vanhimmalle lapselle, ”Miksi sä olet mulle näin ilkeä? Mitä mä olen tehnyt, että ansaitsen sulta tämmöistä käytöstä! Tätä palloa ei voi korjata, vaan pitää ostaa UUSI ja silloin menee taas TURHAAN RAHAA!”

En ole ylpeä näistä maltin menetyksistä. Asiat kuitenkin käytiin läpi, ja tänään äiti pyysi myös anteeksi. On kuitenkin normaalia, että ne lapset vituttaa. Se tunne täytyy antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä. Sen voi käsitellä, kuten muutkin tunteet ja lohduttautua sillä, että tää on vaan ”vaihe”.

Olkoon meillä kaikilla huomenna taas hyvä päivä!

Saatat olla kiinnostunut myös

Selviytymisopas – äiti, opiskelija ja yrittäjä

Ystävyys – mistä tunnistaa aidon ystävän?

Hei läski, ootko raskaana?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *