Oma aika, mutta eihän siitä saa nauttia
Oma aika, vihdoin.
Me ollaan oltu koko perhe kotona maaliskuusta lähtien, kun korona aiheutti poikkeustilan ja koulu sekä päiväkoti järjestettiin kotona. Myös Andreas teki etätöitä kotona. Järjestimme koko perheen kalenterin, jotta selviämme päivistä vahvan rutiinin kautta. Se onnistuikin todella hyvin. Oliver meni vielä kahdeksi viikoksi kouluun, ennen kesälomia. Niilo ei palannut päiväkotiin, koska molemmat vanhemmat oltiin kotona. Oliverin kesäloman alkaessa, Andreaksella oli vielä töitä ja minulla oma sometyöni, mitä kyllä tein vain silloin kun siihen oli aikaa. Vasta kesällä aloin huomaamaan, että kodin tunnelma on aika kireä. Kukaan ei oikein saa mitään aikaan ja lapsilla on tylsää. Mutta et saa itsestäsi revittyä yhtään enempää, olet väsynyt, Aatos kaipaa tissiä, Niilo haluaa syliin ja Oliver haluaa myös huomiota, ja varsinkin että joku leikkisi hänen kanssaan. Kaikki tietenkin samaan aikaan. Oma aika jäi vain haaveisiin.
Kun oma aika puuttuu, sitä väsyy
Sitä alkaa olla niin rikki, päässä pyörii vain se, kuinka väsynyt on. Päivät ovat yhtä hullun myllyä, missä ei ole mitään rutiinia. Oliverilla on myös kavereita, joiden luokse rohkaistiin menemään. Saa sentään ikäisiään leikkikavereita, mutta Niilolla niitä ei ole. Perhekahvilat ja avoimet päiväkodit on vielä kiinni, enkä tiedä jaksaisinko niihin edes mennä. Sitä vaan painautua kasaan ja yritti selviytyä, kyllä me joskus saadaan taas sitä omaa aikaa. Syksyllä toivottavasti jatkuu arki normaalina. Ei meillä ennen ole ollut tällainen tunnelma kotona ja mietin pitkään mistä se johtuu.
Syytä ei tarvinnut kauaa etsiä, korona on muuttanut arjen jo moneksi kuukaudeksi hyvin erilaiseksi. Ei kukaan voi ylläpitää sitä omaa normaalia arkeaan, jos ympäristö on poikkeustilassa. Totesimme, että me tarvitaan nyt omaa aikaa. Me tarvitaan lomaa niinkuin NYT. Mumma ja vaari ottivat vanhimmat pojat heidän kanssa mökkeilemään kahdeksi viikoksi. Olin niin otettu ja tyytyväinen, että nyt saadaan aikaa tutustua myös Aatokseen ja olla enemmän myös aikuisten kesken.
Kun innoksuus vaihtuu syyllisyyteen
Heti sen huojentuneen ja innokkaan tunteen jälkeen tuli olo, että saanko oikeesti nauttia tästä ajasta? Olenhan äiti, niin munhan pitää virua ikävässä ja päivittää siitä koko ajan. Soitella lapsille ja tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että annoin lapsien mennä mökille jopa kahdeksi viikoksi! Mietin hetken aikaa tätä, kohautin olkia ja ajattelin, että sit mä en ole normaali äiti. Tai sitten korona vaikuttaa niin paljon, mutta mä meinaan nauttia tästä ajasta täysin rinnoin. Mulla on ikävä lapsia, mutta en käperry itkemään heidän vaatteista tuoksua nuuhkuttaen. Olen myös iloinen siitä, että lapset saavat lomaa meistä vanhemmista. Ihan yhtälailla se on vaikuttanut heihin, että näkevät meidät 24/7.
Lapset lähtivät mökkeilemään lauantaina ja vaikka nyt on vasta keskiviikko, koen olevani todella levännyt, innostunut ja saanut tehtyä enemmän omia töitä kuin pitkään aikaan! Pystyn keskittymään paremmin ja saan nauttia vauva-ajasta ihan erilailla.
Tärkeintä tässä kaikessa on oman ajan lisäksi se, että saamme tutustua Aatokseen paremmin. Pieni on jäänyt huomiossa isompien jalkoihin ja nyt tasataan hieman tilejä. Instassa on siis luvassa paljon vauvalässytystä, beware! Lähdetään kolmistaan Turkuun viikonloppuna, päästään myös kodin siivousjutuista eroon ja nauttimaan hotellin lakanoista! Olen juuri nyt niin onnellinen, miten meillä on näin upea tukiverkosto joka auttaa.
Muista myös sä nauttia siitä, kun saat omaa aikaa! Se ei ole huonoa äitiyttä tai vanhemmuutta, että otat ilon irti myös siitä, että saat olla vain sä. Omaa aikaa tarvii siihen, että oot parempi vanhempi ja jaksat olla kärsivällinen.
oma aika, sä oot ansainnut sen.
Miten sä yleensä vietät sun oman ajan?
Saatat olla kiinnostunut myös