Oliver 8v!
8 vuotta sitten sinä synnyit, mullistit mun maailman. Synnytys oli pitkä ja kivulias, olin oudossa ympäristössä, outojen ihmisten keskellä. Ei ketään tuttua tuomassa turvaan, en ole koskaan kokenut olevani niin yksin kuin silloin olin. Sitten sinä synnyit, toit mun elämään tarkoituksen. Hapuilin oman vanhemmuuden kanssa, olin todella epävarma, annoin muiden kohdella mua epäkunnioittavasti ja ilkeästi. Sain susta voimaa nousta ylös, hakea jotain parempaa.
Yhdessä etsittiin meidän paikkaa maailmassa, aina ei ollut helppoa, mutta sä olit parasta siinä. Mitä mä olisinkaan, jos sä et olis auttanut mua kasvamaan ihmisenä, äitinä. Sä olet syy siihen, että meidän elämä on nykyään ihanaa. Meillä on upea perhe, suuret tulevaisuuden suunnitelmat, mahdollisuuksia, haasteita ja valtavasti rakkautta.
Mä olen niin kiitollinen, että saan olla sun äiti. Olen susta älyttömän ylpeä. Sun toive oli koulussa oppia enemmän Suomen kirkoista ja linnoista lisää. Haluat myös kehittyä enemmän englannissa, jotta ymmärrät mun ja isin ”salakieltä”. Ehkä saat tietää sitten ne karkkijemmat. Sun lempiaine koulussa on matikka ja tulet varmasti pääsemään pitkälle.