Hae
The Juurakko journal

Kun mä en jaksaisi enää olla koiranomistaja

Kun sä hommaat koiran, ymmärrä, että se on koko elämän kestävä diili. Ei sitä vaan päätetä, että nyt on koiran aika mennä, kun muutetaan tai lapsia tulee taloon. Nämä on itsestäänselviä asioita, silti, tänään jälleen havahduin ajatukseen, miten mä en jaksais enää olla koiranomistaja.

Minkälaisia koiria meillä on?

Meillä on kaksi koiraa, molemmat ovat sekarotuisia. Molemmat koirat ovat tulleet pentuna ja heidän kanssa on touhuttu paljon. Nupun kanssa käytiin muutaman kerran koirakoulussa, enemmän se koulu oli minulle kuin koiralle. Olinhan aivan tuore koiranomistaja. Vaikka perheessä on aina ollut koira, on se aivan erilaista olla itse vastuullinen kouluttaja.

Vallun kanssa koirakouluissa tuli vietettyä enemmän aikaa. Vaikka peruskoulutus oli hyvin samanlainen kuin Nupun kanssa, Vallun kanssa alkoi tulla ongelmia.

Koiranomistaja ja vastuu

VALLU

4-vuotias leikattu uros. Vallu on otettu vahinkopentueesta. Kaikkia rotuja ei ole tiedossa, mutta saksanpaimenkoiraa sekä noutajaa on.

koiranomistaja

NUPPU

10-vuotias leikattu narttu. Nupussa on pyreneittenpaimenkoiraa, labradorinnoutajaa sekä bordercollieta.

Vallu oli pentuna hyvin vilkas, opeteltiin rauhoittumista. Hyvästä käytöksestä aina herkutettiin, alkuun meni kaikki tosi hyvin. Ensimmäisiä kertoja eläinlääkärissä vietettiin heti 2017, kun Vallu saattoi juoda vettä todella paljon päivän aikana. Heti 10 minuuttia pissalenkin jälkeen, Vallu saattoi pissiä lattialla isotkin pissat.

Eläinlääkärien testien mukaan epäiltiin sokeritautia. Diagnoosi ei ollut kuitenkaan selvä juttu. Rajoitin veden määrää, vaihdoin ruokaa. Mitään ei selvinnyt ja asia taputeltiin. Reilun vuoden päästä oltiin uudestaan eläinlääkärillä, en edes muista miksi, mutta jotain vikaa epäiltiin päässä. Se olisi selvinnyt testillä, joka olisi kustantanut melkein 2 000€. Siihen ei olisi ollut mitään hoitokeinoa ja todettiin eläinlääkärin kanssa, että vika ei ole niin suuri että lähdettäisiin sen suurempiin toimenpiteisiin.

Olin toisinaan yhteydessä sinne, mistä Vallu meille tuli ja kyselin muiden pentujen käytöksestä. Onko Vallu ainut, vai onko muillakin ongelmia?

Nupun kanssa kaikki on mennyt aina tasaisen hyvin. Mitä välillä haukkuu vieraita, mutta lopettaa nopeasti kun pääsee haistelemaan. Aamuöinen Hesarin haukunta on ollut Nupun heiniä, mutta sekin saatiin loppumaan, kun Hesari jätetään oven ulkopuolelle. Vanhemmiten vatsa menee helposti sekaisin, mutta muuten on lauhkea kuin lammas.

En halua luovuttaa

Niilon raskausaikana Vallusta kuoriutui aggressiivinen puolustaja. Oli lenkillä sitten vastassa muita koiria, ihmisiä tai ihan vain puista tippuvia lehtiä. Oli hankala puuttua käytökseen, kun herkutus ei toiminut, lelut ei kiinnostanut ja raskaus piti oman tasapainon huonona. Oli huonoja päiviä, mutta myös niitä hyviä. Paljon kouluttajat ja muut, laittoi uroksen ”teinivaiheen” piikkiin käytöstä.

Nyt Vallun ollessa neljä vuotta, on käytös parantanut. Mutta vaatii edelleen paljon toimenpiteitä. Olen reaktiivisen koiran omistaja.

On päiviä, kun kaikki menee hyvin. Toisten koirien ohitukset menee räyhäämättä, mutta vain silloin kun onnistun pitämään turvaväliä vähintään 4 metriä. Mutta on myös niitä päiviä, kun Vallu avaa parvekkeen kaksi ovea ja hyppää parvekkeelta alas. Sitten joudut selittämään naapureille, että et ole jättänyt koiraa parvekkeelle, vaan se todella on avannut kaksi eri suuntaan avautuvaa ovea. Kyseessä oli ensimmäisen kerroksen asunto, joten ei hätää, Vallu selvisi hypystä ilman vammoja. Tämän episodin aikana olimme olleet noin tunnin verran viereisessä leikkipuistossa.

Tänään oli jälleen tilanne, kun lensin pyllylleni mutaan. En ollut huomannut, että toinen koira tulee meitä kohti. Koira oli omistajan kanssa vielä 5 metrin päässä kun Vallu alkoi räyhäämään, hyppäsi remmiä vasten niin, että minä lensin mukana. Vallu on arka, eikä oikeasti hyökkää toisen kimppuun, mutta eleillä uhoaa ja vaikuttaa hyvin aggressiiviselta.

Olemme kokeilleet kaikkea

On käyty koirakouluja paljon, otettu vinkkejä vastaan. Useat itseoppineet koiraihmiset ovat tulleet lenkeille mukaan. Paljon on kuljettu sieltä, mitä tämä joskus oli. Nyt Vallu on rauhallinen ja ihana, mutta vain silloin kun ollaan oman perheen kesken kotona.

Ulkona lenkillä ja kun meille tulee vieraita, näkyy se pelokas reaktiivinen puoli, joka kiihtyy nollasta sataan. Silloin ei kiinnosta mikään.

En halua kuitenkaan luovuttaa, vaikka nämä ongelmat saattaa olla Vallun päässä ja sellaisia mitä ei voi korjata. Koen vääräksi edes pohtia lopetusta. Se olisi luovuttamista. Nuppukin alkaa olla niin vanha, että kohta hänestäkin aika jättää. Mitä sitten? Mitä jos Vallu rauhoittuu Nupun mentyä, vai onko se viimeinen niitti?

Jatkossa olen viisaampi. Kun koiran geneettinen tausta ei ole tiedossa, ei voi yhtään tietää minkälainen koira on. On olemassa ongelmia, mihin paraskaan koulutus ei auta. 

Oletko koiranomistaja? Minkälaisia kokemusia sulla on?

Saatat olla kiinnostunut myös

Dyson V11 absolute extra käyttökokemus

Pieni koti, iso perhe

Lauseet, joita en koskaan luullut sanovani – kunnes minusta tuli äiti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *