”Salla, ehkä sun pitäs olla enemmän lasten äiti kuin someprinsessa!”
Mistä paskamutsi case lähti?
Paskamutsi case on surullisen huvittava, jos olisin heikompi, niin mihin nämä sanat olisivat vieneet mut? Johonkin synkkään luolaan ruoskimaan itseäni vielä vähän lisää. Pitäisi muistaa, että vaikka sä näet somessa mitä, se ei ole koko totuus. Paskamutsi case tai alkunsa viattomasta kaaoksesta, mitä meillä kaikilla joskus on. Pääset lukemaan paskamutsi casesta syntyneen haastattelun iltalehdesta.
Tämän viikon torstai oli kauhea päivä, Niilon koronatesti oli negatiivinen mutta karanteenia ei silti saa purkaa. Oli neljäs päivä karanteenia takana ja se tuntui, me ei saatu pahemmin liikkua ja Niilokin tylsistyi.
Niilo on super vilkas ja 2v-uhma on hyvin vahvasti läsnä. Torstai oli se päivä kun Niilo keksi kepposia hieman enemmän kuin yleensä, heti kun hoidin Aatosta, oli Niilo pahanteossa. Teen Instagramissa joulukalenteria, mikä sisältää niin vertaistukea, vinkkejä, arvontoja kuin huonoja vitsejä. Neljännen luukun piti sisältää vinkin, miten hyödyntää kynttilänpätkät uusiin kynttilöihin. Oon tehnyt kynttilöitä ennenkin, eli ei ollut mitenkään uusi askarteluvinkki. Niilo heitti senkin laatikoita alas, tuli ihan kauhea meteli ja tietenkin juoksen katsomaan jäikö alle tai sattuiko?
Sillä välin steariini kerkesi kuumeta liikaa ja alkoi savuttaa. Jätin sen hetkeksi jäähtymään ennenkuin laitoin lasiin (missä kynttilöitä on ennekin ollut). Streariini ei ollut jäähtynyt tarpeeksi ja se lasi räjähti. Voitte vain kuvitella sotkun! Steariinia meni kuumalle hellalle eli koko kämppä alkoi täyttyä savulla. Ikkunat auki ja hellan puhdistukseen, keräsin lasinsirut pois ettei lapset niihin astu ja sillä aikaa huomaan, et Niilo menee roikkumaan ikkunaan. Hän kirjaimellisesti oli pää ulkona huhuilemassa naapureille.
Se paniikki siitä, mitä olisi voinut tapahtua? Päivä olisi voinut päättyä huonomminkin. Syyllistin itseäni, miten tällainen läheltä piti -tilanne voi päästä tapahtumaan. Miltä meidän keittiö nyt näyttää ja mulla ei oo mitään valmista materiaalia huomiselle päivälle? Aatos kaipaa syliä, mutta pitäs myös saada siivottua.
Istuin Aatos sylissä poikien huoneessa ja itkin. Laitoin Instagramiin parit storyt hakien vertaistukea, näyttäen mitä kaikkee siellä kauniiden kuvien takana saattaa olla. Nyt mikään ei mennyt hyvin. Näitä storeja tehdessä en tosiaan osannut arvata mikä soppa tästä syntyy!
Viestit mitä sain
Ensin ajattelin, että kyse on kielimuurista. Ei hän ymmärrä mihin äänensävyyn arvostelee, yritin itse olla asiallinen. Jos tää kaikki on vain jotain outoa väärinkäsitystä? Mun somessa ei näy kaikki, kukaan ei voi tietää kaikkea meidän elämästä. Vain me, jotka eletään täällä 24/7 tiedetään mitä tämä on. Silloin kun leikin lasten kanssa tai tehdään koko perhe jotain tosi kivaa, niin mulla harvoin on puhelin koko aikaa kädessä. Eli se lasten aika ei näy siellä somessa, koska en oo silloin siellä päivittämässä.
Mun mielestä on ihan käsittämätöntä miten joku kokee asiakseen arvostella, niin kärkkäästi. Mikä meissä äideissä on, että se toisen tsemppaaminen ja auttaminen on niin vaikeaa? Jos sä olet oikeasti huolissasi niin tarjoa vaikka omaa apua, tai yritä keskustella asiasta kuin aikuiset tekee.
Paskan päivän päätteeksi nämä viestit sai itkemään. Voiko tää olla totta, että meidän lapset on jotenkin huonompia kuin muiden ja mä teen nyt jotain tosi väärin vanhempana. Onneksi mulla on ihana aviomies, jonka kanssa pääsin heti purkaa tätä tilannetta. Jaon someen viestit itkua pidätellen, ajattelin vain miten tää ei voi olla todellista, et joku oikeesti ajattelee näin.
Kaikki viestit aiheesta löydät Instagramin kohokohdista #Paskamutsicase
Jos jotain huonoa, niin sit jotain hyvääkin!
Aihe alkoi puhututtaa muitakin ja tosi monet ihmiset otti kantaa asiaan omassa somessaan. Sain hullun määrän tsemppaavia viestejä ja kerrottiin, kuinka paljon ihmiset saa voimaa mun somesta. Monelle teistä vastasin, kuinka arvokkaita noi viestit on. On upeaa saada noin ihanaa palautetta omasta someduunista!
Monet teistä löysi mun tilin ekaa kertaa ja tuli mukaan seuraamaan. Oon ihan häkeltynyt tästä kaikesta. Kiitos kun ootte siellä ja tuette tätä vanhemmuuden tabujen rikkomista. Me kaikki ollaan hyviä vanhempia omille lapsilleen, tiettekö mistä sen huomaa? No siitä, että sua pelottaa ihan älyttömästi et mokaat kaiken. Sua ahdistaa ja luot itsellesi paineita, se on normaalia, ajan kanssa se onneksi rauhoittuu. Mut teini-iässä ja lasten muuttaessa kotoa tulee uusia huolia. Sä oot maailman paras vanhempi, älä anna muiden vaikuttaa siihen.
Jos elämässä on ihmisiä, jotka jatkuvasti mollaa tai vie fiilistä alaspäin, eikä ne muuta käytöstä kun siitä mainitsee, niin kylmästi vaan laittaa suhteen heihin jäähypenkille. Jos ei osaa tai halua keskustella vaikeistakin asioista asiallisesti, niin ei tartte keskustella sitten ollenkaan.