Hae
The Juurakko journal

Vihdoin parisuhdeaikaa!

Odotan kuin kuuta nousevaa tulevaa viikonloppua, silloin pääsemme pitkästä aikaan olemaan vain kahdestaan. Näinä aikoina se ei ole ollut helppoa, enkä tosiaan edes muista milloin olisimme olleet vain kaksin. Kolme lasta ja kaksi koiraa on haastava saada yhteen paikkaan hoitoon, eikä sitä edes kehtaa kysyä kauhean usein. Nyt olemme koko viikonlopun Marskissa ja nautimme. Meillä on vihdoinkin parisuhdeaikaa!

Mihin sitä parisuhdeaikaa tarvii?

Joskus vauvafoorumeilla pyörii äitejä, jotka sanoo etteivät koskaan tarvitse omaa aikaa. He kattavat tähän ilmaukseen myös parisuhdeajan, kun lapset ovat muualla. Miksi se on hyvän vanhemmuuden merkki, ettei sitä omaa aikaa tarvitse? On ihanaa, jos arki todella on helppoa ja joustavaa, jolloin ei koe jäävänsä mistään paitsi. Silti on hyvä ottaa välillä aikaa itselleen sekä puolisolle, mitä te ootte yhdessä?

Teidän perhe on juuri niin vahva, mitä te siitä vanhempina teette. Vanhempien hellyys, pienet katseet, kaikki sellainen huomiointi mikä usein jää muilta näkemättä, lapset kuitenkin näkee sen ja havannoi sen avulla mitä perhe on, ja miten se toimii. Ota siis hyvällä omallatunnolla aikaa itsellesi ja parisuhteelle, te ootte sen perheen perusta.

aikaa meille, keskellä luksusta

Halusimme mennä johonkin hotelliin, ei tarvitse miettii kodin sotkuja ja voi aidosti rentoutua. Kävellä Helsingin katuja ja piipahtaa pieneen kahvilaan, nyt ei tarvitse miettiä mihin ne rattaat oikein saisi? Meille luksusta on jo hiljaisuus ja vapaus mennä nukkumaan silloin kun itse haluaa. Perjantai tuleekin varmasti hyödynnettyä sängyn pohjalla, kuittaamassa univelkoja. Sitten voikin herätä ihanaan aamuun ja nauttia raikkaasta aamupalasta. Meillä on koko viikonloppuaikaa vain meille, täydellistä parisuhdeaikaa!

 

parisuhdeaikaa

Saatat olla kiinnostunut myös

Meidän parisuhde

Sinkkuäiti, matkalla parisuhteeseen

Meidän perheen hyvinvointiloma

Sinkkuäiti, matkalla parisuhteeseen

Erosin esikoiseni isästä joskus 2013-2014 aikoihin. Suhdetta oli varjostanut monet eri asiat, kerroin kuitenkin itselleni että mahdollisuus suhteen jatkumiseen on. Muutanhan Oliverin kanssa vain muutaman kilometrin päähän, asuimme kaupungin vuokra-asunnossa ja muistan sen tunteen kun purin laatikoita. Ihan kuin paino sydämestä olisi lähtenyt ja oli helpompi hengittää. Miten en ollut huomannut tuota valtavaa painoa aikaisemmin? Suhteen päättyminen murskasi omat unelmat ydinperheestä, mutta hengityksen helppous sai sen hetkeksi unohtumaan. Olin äiti, mutta nyt myös sinkku, mitä sinkkuäiti tekee ja onko mahdollista löytää vielä se arvostava ja rakastava parisuhde?

Ensiaskeleet sinkkuäitinä

Haparoin, en ollut varma kuka olen ja minne haluan mennä. Mikä on mun unelma ja mitä voisin tehdä sen eteen? Aikaisemmat unelmat oli tallottu muusiksi, enkä niitä osannut enää koota. Olin aika hukassa, tiesin että pitkän suhteen jälkeen kannattaa ottaa hieman aikaa itselleen. En halunnut laastarisuhdetta, mutta en halunnut myöskään jäädä tuleen makaamaan, nyt oli mun tilaisuus olla jälleen minä. Liityin jonkun ajan päästä Tinderiin, sieltä löytyikin muutamia mielenkiintoisia ihmisiä. Tapailin aika ajoin erilaisia miehiä, joidenkin kanssa katsoin syttyikö omia tunteita, mutta tunteet eivät tuntuneen toimivan. Mikään ei oikein hetkauttanut, tunsin intohimoa kyllä ja sain seksuaaliset tarpeeni tyydytettyä. Silti en tuntenut ihastumista. Se hieman huolestutti, mutta ajauduin helposti intohimon vietäväksi.

Tapasin miehiä vain kun Oliver oli isänsä kanssa, en koskaan tuonut heitä näytille. Muista elävästi kerran, kun eräs tapailemani mies sanoi, ettei voi aloittaa vakavaa suhdetta kanssasi, koska minulla on jo lapsi. Hän halusi, että tulevan kumppanin kanssa voi yhdessä perustaa perheen, ensimmäistä kertaa. Olin hieman hämmentynyt, en missään vaiheessa antanut olettaa, että olisimme menossa kohti vakavaa suhdetta. Huomasin tämän keskustelun aikana kuitenkin, että mies oli alkanut tuntea jotain suurempaa minua kohtaan ja siksi tämä aihe tuli puheeksi, lopetimme tapailun hyvässä hengessä. Omat tunteeni tuntuivat turralta, nyt ensimmäisen kerran aloin kunnolla miettimään miksi en tunne.

arvo tinderissä – sinkkuäiti 0/5

Kun viimein aloin käsitellä kunnolla eroa ja totesin, etten enää ikinä palaa siihen suhteeseen. Aloin parantua, tunteeni palautuivat. Huomasin, että olin suojellut itseäni valtavalla muurilla. Se on vaistomainen reaktio, kun olet tarpeeksi pitkään saanut henkisesti turpaan useilta ihmisiltä. Aloin etsiä itselleni kumppania tositarkoituksella. Asuin tuolloin keskellä ei mitään, työmatkani oli 40km/suunta, joten vapaita poikamiehiä ei löytynyt omilta nurkilta. Oli pakko turvautua erilaisiin deittisovelluksiin, kerroin rehellisesti kuka olin ja että minulla on lapsi. Monet kuitenkin halusivat enemmän seksiseuraa, kuin tehdä minusta vaimon. Sain monista viesteistä kuvan, että olisin jotenkin likainen ja pilattu. Olihan minulla jo lapsi, en voisi enää koskaan perustaa perhettä ensimmäistä kertaa jonkun toisen kanssa. Arvoni sinkkuäitinä oli mitätön, sitä ei ollut. Tapailin muutamia kertoja, ajattelin että saisin muutettua jostakin hieman pelimies-fiiliksen herättävästä kundista sen oikean mulle. Toivoin, että nyt olen löytänyt sen jonka haluan. Sitten mies ilmoittaa, että hänen täytyy lähteä kotiin, tyttöystävä tulee kohta. Se oli järkytys, kyseessä ei ollut ensitapaaminen tai edes toinen. Olimme tapailleet jo ainakin 10 treffien verran. Usko miehiin järkkyi vahvasti, olenko nyt naisena sellainen jota voi käyttää vain mällipaperina? Ilman minkäänlaista kunnioitusta?

Totesin, ettei sinkkuäiti voi saada kunnollista kumppania, ellei kumppanilla ole itsellä myös lapsia. Sitten kiinnitin huomion pelkästään sinkkuisään. He ainakin ymmärtävät, mitä yhteishuoltajuus ja lapsen hyvinvointi merkitsevät. Sinkkuisät eivät olleet yhtään sen parempia, useat luulivat pelkän lapsen olemassa olon tarkoittavan suoraa tietä sänkyyn. Olivathan he sankareita, varsinkin jos osallistuivat lapsensa elämään.

haluan olla yksin

Monen huonon ja todella huonon kokemuksen jälkeen päätin, että nyt olen yksin. En etsi ketään ja poistan sen saakelin Tinderin. Niinhän sitä sanotaan, että jos et etsi ketään, niin silloin se löytyy? Keskityin vain omiin töihini ja lapseen, olin tässä kohtaa jo muuttanut pääkaupunkiseudulle. Yhteishuoltajuus pysyi ja Oliver oli vuoroviikoin isänsä luona, etäisyys toi omia haasteita mutta syyni muuttoon olivat painavat. Perheeni asui lähettyvillä ja sain ammattitaitoani vastaavan työn, elämäni alkoi mennä raiteilleen. Aloin tietää kuka olen ja kuka haluan olla, se ei kuitenkaan estänyt sitä, että tilanne miesten kanssa voisi mennä vielä päin helvettiä.

Tapasin sattumalta miehen, joka vaikutti kiinnostavalta. Hän oli mukava ja huumorimme kohtasi, olin arka ja epävarma itsestäni. Voinko mä kelvata tällaisena, olinhan sinkkuäiti eli täysin tippunut arvoasteikolta. Tapailimme vuoden ajan, kiinnitin huomioita miten vaikea hänen kanssaan oli kommunikoida, hän ei huomioinut lastani, hän mieluummin kävi kanssani ulkona silloin kun lapsi ei ollut luonani. Hän oli ensimmäinen mies jonka annoin tutustua lapseeni, ajattelin että lapsen huomioiminen kestäisi aikansa, eihän hänellä ollut itsellä ollenkaan lapsia. Vuoden korvilla aloin puhumaan jo vakituisesta seurustelusta, mutta mies sanoi, että hän haluaa olla varma ennekuin sitoutuu. En mitenkään pystynyt ymmärtämään, miten vuoden tapailun jälkeen ei voisi olla valmis seurusteluun? Kyllähän hän minut tunsi, hän vietti viikkoja luonani.

Omassa elämässä tuli toisinaan pettymyksiä, kerran yksi ylennys meni sivu suun vaikka sitä minulle oltiin lupailtu. Olin romuna ja itkin, mies ei selvästi tiennyt miten päin pitäisi olla. Sinä päivänä hän päätti mennä kotiin, juuri silloin kun olisin tarvinnut kaikkein eniten olkapäätä. Meillä oli usein tosi hauskaa yhdessä, siksi en aikaisemmin nostanut suhteen epäkohtia pöydälle. Ajattelin että vika on minussa, olenhan rikkinäinen sinkkuäiti.

ensimmäinen vakava suhde, olikin vain minulle vakava

Aloin nostamaan kissaa pöydälle, tapailimme vuoden, mutta mies ei halunnut puhua edes seurustelusta. Aloin kypsyä tilanteeseen, olin hänen antanut tutustua lapseeni ja vietin hänen kanssaan jopa pyhiä, kuten joulun. Suhde oli mielestäni jo aika vakava. Kun olin pitkään puhunut omista tunteista ja siitä, miksi minun on tärkeä puhua näistä, alkoi mies ottaa etäisyyttä. Hän teki oharit yhteiselle juhannuksen vietolle ja lähti festareille. Sieltä sitten sain kuulla hänen löytäneen itselleen naisen. Se tieto satutti niin paljon, miten kehtaa tehdä noin? Olin hänen antanut valita juhannuksen vietto paikan ja kehtaa tehdä oharit ja sitten vielä muhinoida toisen naisen kanssa. Se oli selvää, suhde loppuu nyt.

Mies ei enää vastannut viesteihin tai puheluihin, ei minulle mitään maailmaa mullistavaa asiaa hänelle olisikaan, mutta halusin kipeästi häneltä minun asuntoni avaimen. Minä olin se hullu akka, joka huusi kallion porttikongissa ”Nyt vittu tänne se mun kämpän avain!”. Sain sen häneltä, hän oli selvästi hieman pahoillaan, tai ehkä vain hämmentynyt. Yritti toivottaa halaamalla hyvää loppuelämää, mutta olin niin raivoissani että tuuppasin toisen pois ja lähdin töihin. Itkin, koska koin olevani yksinäinen, en koskaan löydä kumppania vierelleni joka haluaa puhua mun kanssa kaikesta, huomio lapseni ja arvostaa minua just sellaisena kuin olen.

Olin pitkään yksin, yksinäinen sinkkuäiti

Tinderiä minulla ei ollut pitkään aikaan ollutkaan, mutta toisinaan pelasin sitä ja haaveilin täydellisestä kumppanista. En kuitenkaan sitä löytänyt, koin olevani todella yksinäinen. Kukaan ei jaa kanssani arjen hetkiä, olin arvoton, yksinäinen sinkkuäiti ja sellaiseksi jäisin.

Yksinäisyyden huipentuma oli, kun kaikki ystäväni peruuttivat tulonsa Norjan road trip-reissuun. Olin todellakin yksin. Halusin kuitenkin näyttää kaikille närhen munat, minähän nautin tästä yksinäisyydestä vaikka väkisin. Norjan reissu oli kaikinpuolin ihana, vaikka seuraa kaipasin, kuvasin kuitenkin koko reissun Instagramiin ja yksin höpöttely auttoi siihen etten tuntenut olevani yksinäinen. (Norjan reissusta IGTV-sarja) Reissun päätteksi tapasin ystäväni Jyväskylässä, olimme tutustuneet jo minun edellisen ”vakavan” suhteen aikana. Päätin, että reissu täytyy korkata jallulla ja siitä se lähti. Mä aloin tuntea tätä miestä kohtaan jotain hyvin kutkuttavaa, mutta en uskaltanut toivoa liikoja. Oliko vetovoima ja kiintymys alkoholinsekaista ystävyyttä vai jotain enemmän?

Sitten kaikki loksahti paikalleen

Suhteemme alkoi kuoppaisesti, olimme molemmat eronneet pidemmästä suhteesta. Halusimme olla toistemme kanssa, mutta saimme kohdaksemme paljon epäilyitä, olinhan tuntenut myös Andreaksen aikaisemman kumppanin. Jouduimme perustelemaan paljon, ettei suhde ollut alkanut ennen molempien eroja. Eroista oli kuitenkin jo useampi kuukausi aikaa. Muistan miten äitini pyysi minua vähän jarruttamaan suhteen kanssa, siitä tuntui alkuun olevan enemmän hallaa. Todellisuus oli kuitenkin se, että me pidimme toisistamme valtavasti, eikä muiden kuiskutukset ja perättömät väitteet kiinnostaneet. Tiesimme itse totuuden.

Olimme tapailleet kaksi kuukautta kun tulin raskaaksi, söin minipillereitä ja raskauduin siitä huolimatta. Se oli shokki ja itkin Andreakselle, että nyt olen pilannut hänen elämän! Oli shokki kun tajusin vasta siinä kohtaa, että lapsia olisi kahden eri miehen kanssa. Vaikka olihan se päivän selvää. Mietin, että tästä tulee joko vuosisadan rakkaustarina tai sitten ajetaan ojaan ja kovaa. Laitoin sormet ristiin ja hyppäsin, pidimme lapsen yhteistuumin ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta. Pystyin pikkuhiljaa kaatamaan muureja ympäriltä, näyttää myös ne huonot puolet. Kävin hänelle läpi aikaisempia suhteita ja minkälaisia pelkoja niistä on jäänyt. Se oli todella terapeuttista minulle, että toinen tiesi, miksi joskus käyttäydyin todella typerästi. Pelkäsin toki, milloin kerron liikaa ja toinen juoksee yön pimeyteen. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan hän kosi minua kylpyläloman aikana. Paljastimme naimisiinmenomme samalla kun Niilo sai nimensä ja tässä me ollaan, toinen yhteinen lapsi maailmassa ja kiitän kaikkea tästä. Myös niitä huonoja suhteita, kokeiluja ja pettymyksiä. Ilman niitä en olisi tiennyt mitä tarvitsen, minkälaisia ominaisuuksia miehessä arvostan ja mikään ei ole itsestään selvyys.

Minun vinkit sinulle, sinkkuäiti

Oletko sinkkuäiti ja sulle on sanottu, että se rakas löytyy sitten kun vähiten odottaa? ”Älä etsi, sitten se löytyy!” tai ”ei kukaan tuu sua kotoa hakemaan!”. Mitä ihmettä siinä sitten pitäisi tehdä?

Mun vinkit sulle, kokeile, seikkaile, tee niitä asioita mitkä tuntuu hyvälle, koe pettymyksiä ja katastrofaalisia suhteita, ne opettaa sua arvostamaan sitä jotakin joka joskus tulee vastaan, mutta ennenkaikkea tuntemaan kuka sä oot.

Se ei välttämättä tule heti kun lopetat etsimisen tai koet suurimman pettymyksen ikinä. Ainut asia mikä kannattaa muistaa, että pettymykset opettaa sulle, kuka sä todella oot ja mitä tarvitset. Se kumppani ei tule sitä sulle ikinä kertomaan, vaan sun pitää löytää sun sisin itse. Täydelliseen suhteeseen ei ole mitään karttaa isolla X-merkillä, mutta se on tietynlaista tasohyppelyä missä keräät tiedonjyväsiä arvoista mitkä on sulle tärkeitä ja mitä kumppanissa täytyy olla. Mun tärkein asia oli kommunikaatio ja luottamus, kommunikaatio on kuitenkin ensimmäinen, koska se puuttui kaikissa suhteista ja todellisuudessa se on ainut asia millä voi saada luottamuksen, hyväilyä ja ymmärrystä.

 

Saatat olla kiinnostunut myös

Meidän parisuhde

Itsensä palkitseminen hyvästä työstä

Kuka mä olen?

Kiiltokuvasome, kenen vastuulla on vääristynyt todellisuudentaju?