Hae
The Juurakko journal

Raskaana olevien epäoikeudenmukainen kohtelu

Kerroin eilen oman tarinan, miten sain potkut raskauden takia (Luettavissa täältä). Kyselin myös teidän kokemuksia epäoikeudenmukaisesta kohtelusta työelämässä kun olette olleet raskaana. Näitä viestejä oli todella surullista lukea, miten tämä voi olla näin yleistä Suomessa, missä kuitenkin laki antaa suojaa raskaana olevalle naiselle. Tässä postauksessa on teidän tarinoita, mistä on yksityisyydensuojan takia poistettu henkilöiden nimet sekä tunnistettavat piirteet yrityksistä.

Kun toiset sanoo, ettei raskaus ole sairaus

Hoitoalalla olin ennen esikoisen syntymää. Raskaus oli aika vaikea ja olin aika alussa sairaslomalla syynä ”uhkaava keskenmeno”. Takaisin töihin mennessä sitten kuulin miten toiset puhuivat, että ”raskaus ei ole sairaus, luistaa vaan töistä”yms. Huoneessa oli silloin myös yksikön vastaava sairaanhoitaja paikalla, kukaan ei edes yrittäny esittää että eivät olisi huomanneet minun kuulevan, kun tulin töihin. Yksikön ainoa miespuolinen työkaveri sitten tarjoutui usein avuksi ja oli yksi harvoja joka ei puhunut pahaa, johtuiko lie että oli meidän lähin naapuri myös ja näki kaikki hankaluudet mitä oli raskauden aikana. Loppu raskaudesta lähin esimies melko suoraan sanoi, että hän nyt jatkaa noiden muiden tyttöjen sopimuksia, sullahan alkaa kohta äitiyslomakin ? vasta myöhemmin tajusin, että olisin liiton kautta voinut asiasta metakan nostaa, mutta koska kuulin mitä toiset puhui selän takana ja miten kaikki käyttäytyi tylysti minua kohtaan loppu ajan niin annoin asian olla.

Se hankala tapaus

Uutinen raskaudesta otettiin hyvin vastaan, sovimme että tuuraajan rekry aloitetaan vasta hieman myöhemmin, kun raskaus on edennyt hieman pidemmälle. Rekry haluttiin kuitenkin aloittaa jo paljon sovittua aikaisemmin, jolloin minä olin se hankala tapaus. Sain osakseni hyvin asiatonta ”palautetta” hyvin asiattomalla tavalla ilmaistuna, joka varmasti täyttäisi kaikki kiusaamisen merkit. Olin shokissa ja tilanne varjosti raskautta. Kun yritin kuukausien jälkeen ottaa asian esimieheni kanssa puheeksi, ei hän suostunut keskustelemaan kanssani, vaikka tarkoitukseni oli saada asia sovittua. Töihin paluu mietityttää ja jännittää, myös oman kokemuksen jakaminen tuntuu pelottavalle.

Raskauspahoinvointi oli työnantajalle liikaa

Sain potkut raskauspahoinvoinnin aiheuttaman sairausloman takia vakkarityöstä. Yhtäkkiä alkoi löytymään kaikenmoista vikaa mun työpanoksesta.. koin tästä tosi voimakasta häpeää pitkään. Tuntui että se oli mun oma vika, vaikka en todella tilanteelle mitään voinut.
Sitten on koettu myös tää perinteinen toisessa raskaudessa, kun olis ollut aika tehdä uusi määräaikainen sopimus. Kuinka yllättävää, että yhtäkkiä mun työpanosta ei tarvittu sitten siinä seitsemännellä kuulla raskautta.

Ei nuoria naisia töihin, nehän saa lapsia.

On kyselty että onko suunnitelmissa tehdä lapsia ja että ei ota töihin ketään sellasta joka meinaa perheen perustaa. Sen jälkeen vasta opin että tuollasiin kysymyksiin ei tarvi ees vastata.

Oliko se vahinko?

Mä sain potkut kun odotin ekaa lastani vuonna 2014. Olin töissä parturi-kampaajana ja olin ollut jo pari vuotta siellä töissä. Ilmoitukseni jälkeen alkoi kyräily ja kuiskuttelu pomon taholta. Helmikuussa pari kk ennen loman alkua hän antoi lapun käteen ja ehdotti et voinhan mä alkaa toiminimellä tekemään. Kieltäydyin ja pari viikkoa sen jälkeen huomasin että hän etsi työntekijää yritykseensä. Valitin pamille asiasta ja sen jälkeen sain uuden ehdotuksen että takaisin hän voi ottaa mutta vain yhden vuoron viikossa ja sekin lomautuksen jälkeen. En ottanut vastaan näin naurettavaa ehdotusta. Sittemmin hän on jo eläköitynyt, toivottavasti joku vähän fiksumpi henkilö pitää tuota paikkaa nykyisin. Riistopaikka muutenkin, ylityökorvauksia sai aina kinuta ja soitteli vapaa-ajallakin ja kyseli onko liike varmasti siivottu jne. Ensimmäinen kommenttinsa raskaudestani oli :”oliko se vahinko?” Ei tosiaan haitannut jäädä ansiosidonnaiselle ennen äitiyslomaa. Irtisanomisen syy oli ”tuotannolliset ja taloudelliset syyt”

Esimies tulee kotipihalle vain antaakseen kenkää

Olin juuri aloittanut uudessa työssä, olin ollut siellä kaksi viikkoa kun sain tietää olevani raskaana. En kuitenkaan kertonut sitä työnanatajalle vielä silloin. Meillä oli kehityskeskustelu noin 2kk työsuhteen kohdilla, esimieheltäni tuli kehuja työpanoksesta ja siitä, miten olin päässyt omalla ammattitaidolla lehteen. Tunsin oloni turvallisesksi ja halutuksi työporukkaan, siksi kerroin että olen raskaana. Kertomisen jälkeen olin seuraavan päivän vapaalla, esimieheni soittaa ja kysyy olenko kotona? Hämmennyin ja vastasin myöntävästi. Esimieheni odotti kotini pihalla ja käski luovuttaa työavaimet. Työsuhteeni loppui koeaikapurkuna, en koskaan asiaa vienyt mihinkään. Tämmöinen tilanne hämmentää, eikä siinä osaa toimia oikein. Potkut nolotti, eikä asiaa koskaan sen enempää puitu.

 

Monissa viesteissä paistoi pelko, pelko puhua näistä ääneen, koska jos kirjoittaja tunnistetaan tai yritys, niin olisi koko oma ura vaakalaudalla. Pelätään sitä, että yritys mustamaalaa sen uhrin. Mä tunnistan nämä pelot, mä olisin halunnut huutaa sen tuskan ja kaiken epäreiluuden maailmalle. Tuoda sen ravintolan ”oikeuden eteen”, mutta kuka mua olisi enää palkannut? Miksi uhrin pitää kärsiä suuremmat tappiot, miksi näistä asioista puhuminen vaikuttaa uhrin uraan, eikä syyllisen yritystoimintaan?
Saatat olla kiinnostunut myös
Kun sain potkut raskauden takia
Raskauskuulumisia

Yksi kommentti

  1. Outi Karita kirjoitti:

    Järkyttävää lukea tällaista, mutta tärkeää tuoda näitä esille ja näkyväksi!

    Outi Karita
    https://outikarita.vaikuttajamedia.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *