Jatkuva vihapuhe somessa
Viimeisimmän postauksen myötä sain palautevyöryn, missä todettiin että treenaamattomuudelle ei ole oikeita syitä, ellet ole vaikka kuollut. Se on mun mielestä niin sairas ajattelutapa, missä on se armollisuus itseään kohtaan? Jos ajattelet näin ja jätät sen treenin väliin, mitä se tekee mielenterveydelle kun ruoskit itseäsi? Uskon, että parempi vaihtoehto on kuunnella kehoa ja mieltä, tehdä päätökset sen perusteella. Jos huomaat, että tunnet vastenmielisyyttä salitreeniä kohtaan ja siksi sen skippaat aina, vaihda johonkin muuhun urheiluun mistä nautit. Salitreeni ei auta sua sun tavoitteissa, jos sä et siitä oikeasti nauti. Vihapuhe on voimissaan edelleen. Se sekoitetaan usein siihen, että mielipiteensä saa tuoda esille, oli se kuinka kärkkäästi todettu.
Treenaamattomuus postaus luettavissa täältä: Mitä kävi treenille kun salit menivät kiinni?
vihapuhe, läskit ilman ihmisarvoa
Samaan aikaan kun kävin keskustelua arvomaailmasta ja treenaamattomuuden hyvistä syistä, Tiktok-tilini täyttyi kommenteista. Olin tehnyt videon, missä sanoin ”nyt aloitan dietin ja pudotan sen 25kg ilman muttia” videolla tiputan salaattia ja kurkkua pöydälle ja tippuessaan se muuttuu pellilliseksi ranskalaisia. Ajattelin tämän olla hauska juttu ja siis kyllä, meillä eilen oli päivälliseksi ranskalaisia ja kalapuikkoja. Salaattipussukat on myös meidän ruokavalioon kuuluvaa ruokaa.
Sain järkyttävää kommenttia siitä, miten raskauskilot on vain hyvä tekosyy elää kuin possu, miten meidän lapsetkin on kohta läskejä ja sitten niitä kiusataan. Mukaan mahtui myös niitä ällöttäviä miehiä, jotka fantasioi muhkeista naisista. Mikä ihme saa ihmiset kommentoimaan näin? Pahimmat kommentit poistin, niitä ei tarvitse kenenkään lukea. Mitä se tekisi vaikka sille teinitytölle joka eksyy katsomaan mun videoita?
Pahin vihapuhe mylly
Ei pidä unohtaa suurinta haloota nostattanut paskamutsi casea, missä suuri joukko ihmisiä arvosteli meidän kodin sotkua. Sitä kauhisteltiin ja arvioitiin meidän lasten mielenterveyttä – kaikki ei voi olla hyvin jos lapset sotkee kotona, eikä äiti kerkeä siivoamaan samaan tahtiin! Some antaa tosi paljon, mutta kyllä se myös asettaa sen oman elämän alttiiksi kaikelle arvostelulle. Vaikka some ei näytä elämää kokonaisuudessaan, se koetaan niin, että kaikki pääkohdat näkyy. Toisinaan tuntuu, että mä en halua jakaa näitä postauksia minnekään, ja että mä haluan pysyä siellä omassa kuplassa niiden ihmisten kanssa, jotka kokee mun jutut arvokkaana. Se ei silti mene niin, sinne kuplaan tulee myös väkisin ne ihmiset, jotka haluaa vain satuttaa. Ei heitä kiinnosta se tieto, että mun ulkomuodon, arvojen tai yleisen olemuksen takia mut voi estää tai ei vain käy katsomassa juttuja. Ei sitä tarvitse tulla kommentoimaan. Ei se muuta mussa mitään.
Paskamutsi case luettavissa täältä: ”Salla, ehkä sun pitäs olla enemmän lasten äiti kuin someprinsessa!”
”Ootpa paska äiti, ei meillä ainakaan tuollaista sotkua ole!”
”Lapset on kohta yhtä läskejä kuin sä, ja sitten yhteiskunta maksaa niiden terapian!”
”Läskien pitäisi maksaa terveydenhuollosta extraa”
”Oot laiska ja täynnä tekosyitä”
”Lapset on täynnä rakkautta, älä someta vaan oo enemmän lasten kanssa”
Ymmärrän kyllä, miksi ihanat ihmiset sanoo ”älä välitä näistä”, mutta miksi mun pitäisi olla välittämättä, kun typerät ihmiset voisivat itse olla kirjoittamatta näitä. Nämä viestit ei ole koskaan muuttanut ihmisiä, ne on saanut toiset vain piilottamaan asioita paremmin. Mutta mä en ole se tyyppi, mä olen silti avoimesti samanlainen, koska se on mua. Enkä mä voi olla kukaan muu.