Hae
The Juurakko journal

Miten olla hyvä äiti haasteiden keskellä?

Tätä kysymystä olen miettinyt paljon ja olemme nykyään perheneuvolan asiakkaita. Saimme ajan pyynnöstäni kiireellisenä, olemme esikoisen haasteiden kanssa käyneet läpi kuraattorin ja perhekoutsit, eikä näistä ole löytynyt kaipaamiani vastauksia. Syitä tähän en avaa, koska haluan suojella lapseni yksityisyyttä, mutta ajattelin avata omia oivalluksia äitiydestä ja vanhemmuudesta haasteiden keskellä. Haastava lapsi, mutta hyvä äiti, onko se tuntematon kombo?

Haastava lapsi = kotona ei ole kuria?

Tämä on usein ennakkoluulo, eikä pidä paikkaansa. Kotona saattaa olla hyvä kurinpito ja reilut säännöt kaikille, silti lapsen kanssa saattaa tulla haasteita. Haasteet voi kummuta monesta eri suunnasta, lapsella voi olla aistiherkkyyttä, vaikeuksia tunteiden säätelyssä, vaikea sukulaissuhde tai jotain diagnosoitua. Ei voi siis koskaan olettaa huonosti käyttäytyvästä lapsesta ruokakaupassa, että vanhemmat harrastaisivat ”vapaata kasvatusta”. Jokaisen meidän on hyvä pitää mielessä se, että älä tuomitse ketään, koska ellet ole kärpänen heidän katossaan, et voi tietää kaikkia taustoja.  Haastava lapsi voi kärsiä monista pienistä asioista, mihin on tärkeää löytyy ne pohjimmaiset syyt.

majakaphotography

Miten reagoin haasteisiin arjessa

Oma reagointi riippuu hyvin paljon haasteesta, mutta mulla on oikeastaan kolme eri astetta miten reagoin eri haastaviin tilanteisiin.

  1. ”Älä hei ny viitti…” Huomaan tilanteen, ojennan lapsia keittiöstä käsin, mutta en ole läsnä juuri tilanteen keskiössä. Yleensä aiheena on pieni kina kaukosäätimestä tai toisen kädestä lelun ottamisesta. Jos tilanne ei rauhoitu ensisanomalla, tulen tilanteeseen ehkä hieman ärsyyntyneenä ja oikaisen vääryyden. Tilanteet loppuu yleensä lyhyeen.
  2. ”Nyt loppu!” Tilanne laukeaa suhteellisen nopeasti, en ole kerennyt edes huomata mistä se on alkanut, mutta kuulen itkua ja näin mitä tapahtui. Yleensä tilanne on jo eskaloitunut ja johtanut sisarusten keskinäiseen tönimiseen ja jotain on pienesti sattunut. Tulen tilanteeseen nopeasti karjahtaen, mutta rauhotun nopeasti kun olen katsastanut vauriot lapsissa. Puhumme tilanteen läpi hyvässä hengessä. Tässä on kuitenkin vaara, että tilanne eskaloituu uudestaan. Jos lapsella on tunnetaso korkealla, riita saattaa syntyä uudestaan vanhemman kanssa.
  3. ”EI J*MALAUTA MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!” Tämä on se vaihde, kun huomaan että nyt tapahtuu ja sattuu. Tulen tilanteeseen härän raivolla ja pusken kaikki erilleen toisistaan. Kiivaan väliintulon tähden saatan satuttaa lastan henkisesti karjumalla kuin viimeistä päivää. Oma käytös provosoi lasta ja tilanne eskaloituu välittömästi. Saatamme huutaa toisille hetken aikaa, kunnes annetaan aikaa molemmille rauhoittua. Kun minä sekä lapsi/lapset on rauhoittunut, tilanne puhutaan läpi. Yleensä lapsi ei osaa sanoittaa omia fiiliksiään ja kerron ne hänelle, selitän myös omat tunteeni. Kiivas väliintulo karjuen johtuu huolesta ja säikähdyksestä, jos tulee verta tai itku on korvia särkevää, käy mielessä monta erilaista variaatioita miten pahasti on sattunut.

Käytin haasteissa esimerkkinä sisarusten välisiä kinoja, mutta haasteet näkyvät arjessa myös muuten. Haastava tilanne aina kuluttaa ja rasittaa vanhempia, niihin ajan kanssa turtuu, onneksi on olemassa apua selvittämään niitä.

Mitä kiinnitän huomioita omassa käytöksessä

Kiinnitän paljon huomioita siihen, miten käyttäydyn kun tilanne on päällä. On kuitenkin tärkeää myös miettiä mitkä saa mut provosoitumaan ja reagoimaan vahvasti. Mikä on se tunne mikä näissä tilanteissa on vahvin? Tilanteet mitkä aiheuttavat reagoinnin numero kolme, päällimmäinen tunne on yleensä huoli, pelko ja pettymys omaa kasvatustaitoja kohtaan. Lapsi kuitenkin kokee usein tämän tunteiden kirjon paljon yksiselitteisemmin, ”nyt se on vihainen”. Siksi on tärkeää kertoa lapselle ainakin jälkikäteen, mitä tunteita vanhempi itse koki.

Tiivistettynä siis:

  1. Mikä saa mut provosoitumaan,
  2. mikä tunne tilanteissa on vahvin,
  3. miten näytän ne tunteet lapselle tai miten lapsi ne kokee

MAJAKAPHOTOGRAPHY

Miten toimisin, jos minä olisin lapsen asemassa

Perheneuvola laittoi mut alkuviikosta miettimään miten itse toimisin näissä haastavissa tilanteissa, jos olisinkin lapsi. Olen se ärsyttävä riitelijä joka vaatii heti omaa aikaa, miettiä ja pohtia tilanne eri kantilta. Jos mut pakotetaan käsittelemään tilanne heti, mä joko sulkeudun omalle kerälle tai räjähdän kuin painekattila. Omien tarpeiden mukaan sitä voi miettiä, onko lapselle näitä samoja tarpeita? Miten niitä voisi antaa haastavan tilanteen tullessa.

Opit, mitä olen saanut

Perheneuvola on antanut mulla jo muutaman käynnin aikana hyviä kohteita missä voi hieman viilata omaa vanhemmuutta. On myös rohkaisevaa kuulla ammattilaisen suusta, miten on toiminut hyvin vanhempana, mutta nostaa vielä tiettyjä juttuja ylemmälle tasolle. Jos lapsia on useampi, on usein haaste saada jokaiselle sitä omaa aikaa. Mutta mitä jos tekee ison jutun, jostain aika pienestä yhteisestä ajasta? Tekemällä vaikkapa koulun jälkeisestä välipalahetkestä se meidän hetki ja kertoa lapselle, miten innoissaan siitä yhteisestä ajasta on. Tai yhteinen pelihetki, sen ei tarvitse kestää kauaa, mutta tärkeää on se, että ilmaisee innostuksen sitä kohtaan jo aikaisemmin.

Pitää tuoda enemmän ymmärrystä lapsen tunteille. Vaikka sanon usein ”ymmärrän, että harmittaa, mutta…”, se mutta-sanan jälkeinen perustelu saattaa viedä painoarvon siltä, että mä ymmärrän toisen tunteen. Perusteita pitää tietenkin antaa lapselle, mutta sen voisi erottaa paremmin siitä toisen tunnetilan ymmärtämisestä.

Toivottavasti näistä on sulle mahdollisesti jotain apua ♥

Saatat olla kiinnostunut myös

Minkälainen talous riittää pääkaupunkiseudulla?

Jatkuva vihapuhe somessa

Miten (poikkeus) arki sujuu kolmen lapsen kanssa

Saako lapset vituttaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *