Hae
The Juurakko journal

Kun lapsi ripustautuu vain toiseen vanhempaan

Äiti on yleensä se, joka lapsen elämässä on paljon läsnä, jo biologisista syistä. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsi mieltyy jompaan kumpaan vanhempaan enemmän ja vain tämä vanhempi kelpaa. Kun lapsi sanoo, ettei toinen vanhempi kelpaa auttamaan häntä, se väkisin kirpaisee ja laittaa miettimään. Olenko ollut tarpeeksi läsnä lapselle? Mitä pitää tehdä, kun lapsi ripustautuu toiseen vanhempaan?

Jo monissa artikkeleissa kerrotaan, miten lapsi ripustautuu paljon äitiin, eikä anna isälle mahdollisuutta. Isä saattaa kelvata leikkeihin, mutta hädän hetkellä turvautuu äitiin. Mitä jos tämä menee toisinpäin? Jos äiti ei kelpaakaan lapselle, vaan hän haluaa kaikkeen isän. Tämä on se tilanne, missä huomaa oman asenteen siihen, että vain riippuvuus äidistä on normaalia. Jos lapsi kaipaa vaan isän syliä, on epäonnistunut äitinä. Yhteiskunta ei oleta isän olevan huono, jos lapsi ripustuu äitiinsä, mutta toisinpäin se ajatusmalli muuttuu. Vai ajattelenko vain itse näin?

Kaksplus artikkelissa haastatellaan Mirjam Kallandia, Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Kalland totetaa artikkelissa seuraavaa:

Useimmiten oma äiti hoivaa lasta alussa, ja lapsi kutsuu äidin paikalle, kun on hätä. Siis lapsi kytkee turva- ja hoivakokemukset äitiin, usein vielä vauvavuoden jälkeenkin. Näin etenkin, jos isä on ollut paljon töissä ja äiti kotona. Toki isäkin voi edustaa turvaa ja lohtua. Vauvan kanssa vietetty aika vaikuttaa. Ensisijainen hoitaja voi toki olla myös isä. Kyse voi olla siitä, kenen kanssa lapsi viettää eniten aikaa.

Olen äitinä ollut kotona äitiysloman loppuun saakka, lähdin vuorotöihin mutta jäin noin 10kk työsuhteen jälkeen sairaslomalle raskauteni takia. Niilo jatkoi päivähoidossa myös sairaslomani aikana. Olimme tuolloin jo tietoisia, että Niilo on enemmän isän perään. Koimme, että se on ihan hyvä. Onhan perheessä kohta uusi vauva joka omalta osaltaan ripustautuu enemmän äitiin.

Nyt kun Aatos täyttää vuoden, ei kyseessä ole enää pieni vauva. Niilo täyttää heinäkuussa kolme vuotta, se kirpaisee, että otsikot huutavat miten ”vauvan kanssa vietetty aika ratkaisee”. Totta kai se ratkaisee, mutta olenko nyt äitinä laiminlyönyt huomion antamisen taaperolle? Kuinka paljon se vaikuttaa, huudan itsekseni.

majakaphotography

Kun lapsi takertuu toiseen, miten lievittää omantunnon tuskia

On tärkeää muistaa, että ne valinnat mitä jokainen perhe on tehnyt, on tehty perheen parasta ajatellen. Et siis olisi voinut olla enempää läsnä tai antaa lapselle yhtään sen enempää. Se mihin voi vaikuttaa, on olla läsnä lapselle koko ajan, eikä antaa periksi jatkuvalle toisen vanhemman pyynnölle.

Kalland sanoo, että on hyvä puhua lapselle toisesta vanhemmasta kun hän on pois. Tällä tavalla lapsi oppii, että ihminen on kuitenkin olemassa. Alussahan lapsi kadottaa aina sen ihmisen, joka lähtee. Lapsi voi protestoida toisen poissaoloa keinoilla, joita hänellä on. Siis vaikkapa kieltäytymällä syömästä tai nukkumasta ja olemalla kärttyinen.

Kun lapselle käy vain isä

Se tuntuu luonnonvastaiselta, ikävältä, turhauttavalta ja raastavalta. Mutta sen kanssa on pakko oppia elämään. Toisinaan olen iloinen siitä, että isä on se, joka saa vaihtaa sen kakkavaipan. Vaikka kaikkeen toimintaan ykkösvalinta on isä, ei se tarkoita että menisimme lapsen ehdoilla. Se vanhempi hoitaa hommat, kumpi pystyy. Vaikka välillä on hankalaa pukea rimpuilevaa lasta, on tärkeää yrittää selittää miksi isä ei nyt pue.

Minkälaisia kokemuksia sulla on vain toiseen vanhempaan ripustauvasta lapsesta? Tsemppiä!

Saatat olla kiinnostunut myös

Askarteluvinkkejä lapsille, joiden vanhemmat ei askartele

Kun kohta 3-vuotias ei puhu

Lapsiperheen tapahtumat

Miten olla hyvä äiti haasteiden keskellä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *