Hae
The Juurakko journal
Kaupallinen yhteistyö

Korkeintaan vähän väsynyt – kirja-arvostelu

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Selailen usein äänikirja valikoimaa Storytellin kautta ja etsin seuraajaa kirjaa kuunteluun, tällä kertaa sattui käsiin Eeva Kolun kirjoittama ”Korkeintaan vähän väsynyt”. Nimi pysäytti ja mietin, että tämähän kuvastaa omaa oloa täysin, olen äitinä todella väsynyt.

Kolu kirjoittaa uupumuksesta ja omista burnouteista, niitä on ollut kolme. Kirjassa mietitään, mikä kaikki meitä oikein uuvuttaa? Loppuun palaminen ei johdu vain työstä vaan myös häpeästä, suorittamisesta, täydellisyyden tavoittelusta ja ulkonäköpaineista. Kolu käsittelee omien kokemusten kautta rankkoja aiheita, kertomatta kuitenkaan itsestään liian henkilökohtaisia tietoja. Kirjassa myös paistaa ilo, huumori, myötätunto ja joutilaisuuden tärkeys. Kirjaa kuunnellessa tein moni oivalluksia omasta elämästä, huomasin mitä konkreettisia asioita minun kannattaisi muuttaa.

Kirjan sanoma

”Kirja sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten, kun löysin itseni makaamasta opiskelijayksiöni eteisen lattialta enkä päässyt omin voimin ylös. “Poikaystävä tuli hakemaan minut, kantoi rinkan autoon ja teki minulle kaksi voileipää juustolla ja kurkulla. Asiasta ei sen koommin puhuttu.” Tuosta hetkestä alkoi loppuunpalamisten putki, joista toivuin aina sen verran, että sain jotenkin jatkettua, kunnes romahdin taas. ” (Eeva Kolu)

Uupumusta sekä stressiä ajatellaan edelleen kapeasti: ne johtuvat siitä, että tekee liikaa töitä ja lähtevät silloin kun vähentää töitä. Kolu pohtii, ettei hänellä olisi ollut syytä tai oikeutta olla uupunut, hänellä ei ollut liikaa töitä. Joten ehkä hän ei ollut oikeasti uupunut, vaan korkeintaan vähän väsynyt. Aina se uupumus ja stressi ei kuitenkaan johdu pelkästään työn määrästä, mitä enemmän sitä pohtii, se alkoi kirkastua. 2020-luvulla pelkkä työ ei ole uuvuttavaa, koko elämä on.

Sen ymmärtääkseni piti tehdä syväsukellus omaan lapsuuteeni, lukea tuhansia sivuja lähdekirjallisuutta, räjähtää tuntemattomalle perheenisälle lentokoneessa, elää kesä vieraiden ihmisten romujen keskellä, itkeä Italiassa, käydä Beyoncén konsertissa ja katsoa Ensitreffit alttarilla. (Eeva Kolu)

Kirjassa käsitellään paljon nykyajan paineita, small talkia jossa tehdyt lupaukset eivät paina mitään tai opittuja käytänteitä, joiden tarpeellisuus oli nähtävissä noin 100 vuotta sitten. Pystyin samaistumaan moneen tunteeseen, miten tuntuu ettei riitä ja elämä on kuin aitajuoksua, aina tulee seuraava aita, jonka jälkeen se elämä alkaa. Vaikka fakta on se, että aina tulee uusi tavoite jonka haluaa saavuttaa.

Mitä oppeja tarttui

Käytäntöön olen ottanut muutamia asioita, kuten se, että en sano ”olisi ihana nähdä enemmän”, ellen todella tarkoita sitä. Se vaatii toimia, että ottaa sen kalenterin esiin ja sopii sen päivän. On ihmisiä, jotka tekevät tätä itselle. Toteavat, että olisi ihana nähdä, mutta koskaan heille ei käy mikään päivä. En kanna kaunaa heille, mutta otan etäisyyttä.

Elämän ei tarvitse olla suorittamista, tämän olen tiennyt ennen kirjaakin, mutta tuntuu että olen lähellä sisäistää sen.

arvostelu

Kirjoitustyyli on ihanan humoristinen, tarina samaistuttava ja oivaltava, kuuntelu kokemus oli miellyttävä kun lukija osasi eläytyä lukemaansa.

ilmainen storyrel kuuntelujakso

Saat uutena asiakkaana tästä linkistä 30 päivää ilmaista kuunteluaikaa Storyteliin. ♥

 

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *