Kun talous menee veitsen terällä osa 3
Olen kertonut omista talousvaikeuksista vuosien takaa, ensimmäisessä osassa (Kun talous menee veitsen terällä osa 1) kerron mistä kaikki lähti. Niitä syitä, mitkä ajoivat nostamaan lainaa ja elämään lainarahalla. Toisessa osassa (Kun talous menee veitsen terällä osa 2) kerroin uuden työpaikan saannista ja suunnittelemastani muutostani Helsinkiin. Ennen muuttoa jouduin tukeutumaan lakineuvontaan, jotta sain selville oliko muuttoni huoltajuusoikeudellisesti hyväksyttävää.
Muutto helsinkiin
Sain hyväksynnän muutolle lakineuvonnasta ja otin vastaan uuden arjen ilolla. Tuloni nousivat roimasti, mutta vuorotyössä vaikutti aina lisien osuus. Käteen jäävä osuus oli noin 1400 €-1600 € välillä, riippuen lisien ja ylityökorvausten määrästä. Vuokrani nousi samaan tahtiin palkkani kanssa ja käteen jäävä osuus ei poikennut paljoa edellisestä. Asumistukeni nousi, koska Helsingissä on korkeampi ”vuokrakatto”, eli minkä suuruinen vuokra maksimissaan otetaan huomioon laskelmissa.
Muutto meni vaivattomasti, totesin ettei minulla ole enää varaa muuttofirmaan ja siksi vanhempani tulivat tasaisin väliajoin omalla henkilöautollaan ja peräkärryllä kylään, he veivät samalla tavaroitani säilöön mökille. Tavarani hupenivat kuukauden ajan Lohjalle ja loppujen lopuksi Tampereella oli enää välttämättömät. Virallinen muuttopäivä tuli ja silloin kaikki loput tavarat ahdettiin henkilöautoon ja peräkärryyn. Vanha sänkyni ei mitenkään mahtunut mukaan ja jouduin sen luovuttamaan Tampereen kierrätyskeskukseen. Tiedossa oli siis sohvalla nukkumista, mutta kuinka pitkään?
Ensimmäiset kuukaudet meni tosi hyvin, minulla oli varaa maksaa kaikki laskut ja myös välillä rentoutua ystävieni kanssa. Välimatkan kasvaessa lapseni isään, sovimme että se jolla lapsi on, vie hänet toiselle vanhemmalle. Autoa minulla ei enää ollut, joten käytin enimmäkseen junaa. Toisinaan odotin yksin takaisin menevää muutaman tunnin, mutta se oli minun valinta, koskaan autoon ei ollut enää varaa.
Taloustilanteeni koheni ja sain turvallisuuden tunnetta takaisin. Uskalsin ostaa jälleen kuntosalijäsenyyden, jonka sain työpaikkani kautta halvemmalla. Kuntosalijäsenyys Elixiaan maksoi minulle tuolloin noin 50 € kuukaudessa. Ostin kuukausien asumisen jälkeen itselleni oikean sängyn, sen halvimman mahdollisen mitä löysin. Sängyn hinta oli 399 € ja se meni osamaksulla jota lyhensin noin 40 € kuukaudessa.
Valoa talousahdinkoon
Useampi kuukausi oli mennyt aika hyvin, velkaa oli kuitenkin vielä hurjasti ja alitajuntaisesti tiedostin, ettei tarvita isoa iskua että kaikki kosahtaa. En kuitenkaan kuunnellut sitä ääntä, maksoin velkaani pois, mutta otin sitä myös tarpeen vaatiessa lisää. Tietokoneesi hajosi jälleen ja päätin, että tällä kertaa en osta mitään p*skaa, joka hajoaa vuoden jälkeen. Otin lainaa ja ostin MacBook Air -koneen, joka maksoi 1100 €. Tietokone on minulla vielä nykyäänkin jokapäiväisessä käytössä, joten voin todeta, ettei tämä tosiaan ollut tyhmä sijoitus. Silti velkani kasvoi jälleen, en aina hahmottanut osamaksujen määriä kun laskin omaa maksukykyäni. Saatoin unohtaa joitakin laskuja, jonka takia uskoin todella, että minulla on varaa ottaa vielä hieman lisää.
Kävin ahkerasti salilla, mutta huomasin että yliliikkuvat nivelet vaivasivat. Minulla oli Tampereella asuessani polvi muljahtanut pahemman kerran, tuolloin en päässyt sängystä viikkoon. Polven leikkaus ei ollut kannattavaa, ellei se ole viimeinen vaihtoehto. Sain työpaikan puolesta fysioterapiaa ja palkkasin Elixiassa myös viisi personal trainer -tapaamista. Kävimme läpi minkälaisia liikkeitä saan tehdä, jotta en riko itseäni enempää. Tieto oli tärkeä saada ja kiitos kyseisen PT:n olen saanut treenattua polvet parempaan kuntoon. Tämän palvelun hinta oli kuitenkin noin 2000 euroa, jonka maksoin osissa. Lyhennys oli noin 200 € kuukaudessa, joka pisti talouteni jälleen huonolle tolalle.
Jos olisin tiennyt, talous ei olisi mennyt
Jos olisin osannut laskea talouttani paremmin, tämä on se kohta mistä olisin voinut vielä nousta ylös. Olisin voinut selvitä, jos en olisi tehnyt viimeistä ja suurinta virhettäni ikinä. Perustelin itselleni että tekemäni sijoitukset olivat järkeviä ja todella tarvitsin niitä, se oli totta, mutta vedin itseäni löyhään hirteen koko ajan. Talous voisi romahtaa milloin vain täysin ja siitä ei enää olisi paluuta.
Ystävälläni oli käynyt imurikauppias ja hän oli antanut minun nimeni ja numeron myyjälle. Hän sanoi, että ”ota hei ilo irti kun joku tulee sun luokse imuroimaan! Ei mitään tarvitse ostaa.” Imurikauppias tuli, painosti ja sai kaupat tehtyä. Olin juuri ostanut painostettuna 3000 € imurin, joka imuroi, pesi matot, hieroi ja toimi hiomakoneena. Typerää tiedän, tämä on asia mitä olen hävennyt niin paljon, että valehtelin äidilleni ostaneeni imurin 70 €:lla torista. Toivoin pitkään, ettei kaupan luottokauppa menisi läpi ollenkaan ja pääsisin pälkähästä. He olivat tehneet luottokaupan kuitenkin toiseen pankkiin, koska ensimmäinen ei antanut luoton mennä läpi. Syylistin ja ruoskin itseäni, miten annoin tässä käydä näin? Miten voin olla niin heikko, että minut saadaan ostamaan tajuttoman kallis imuri, mitä en oikeasti olisi edes tarvinnut. Mikä mua vaivaa?!
Tästä alkoi suurin velkakierre ja romahdin talouteni kanssa lopullisesti. Tästä ei ollut enää paluuta. Kikkailin lyhennysten kanssa ajatellen, että jos maksan vuokran myöhässä voisin hoitaa lyhennykset pois. Tästä syystä näin ensimmäiset kirjeet käräjäoikeudesta ja häätöilmoituksista.
Jatkuu neljännessä osassa.