Hae
The Juurakko journal

Kun kaikki ei mennytkään kuten ajattelin

Tuntuu, että koko kesän alku on mennyt hyvin erilailla mitä suunnitteli. Harvoin tapahtumat menee käsikirjoituksen mukaan mutta nyt olen joutunut lakaisemaan maton alle hiipivää stressiä. Asunnossa havaittu kosteusvaurio ja sen remontti on saanut meidät etsimään uutta asuntoa. Löysimme uuden asunnon kuukauden etsimisen jälkeen ja muuttomme tapahtuu elokuun lopulla.

Jotta valmistun syksyllä 2022, oli tarkoitus tehdä kursseja myös kesällä. Osa kursseista on alkanut toukokuussa, loput kesäkuussa, vasta nyt aloin miettimään pitäisi niissä tehdä jotain? Aika on ollut kortilla, kun lapset lomailee mutta itse ei pystykään samaan aikaan lomailemaan ja tekemään töitä. Koko arki tuntuu hullun myllyltä, miten tälläisestä kukaan voi selvitä hengissä? Ajattelin ensin, että ehkä tästä selvitään, mutta sitten tuli eteen myös koiran lopetus ja silloin totesin että ei kyllä helvetissä selvitä. Silti tässä ollaan.

majakaphotography

Arjen priorisointi

Kun tuntuu että arkeen hukkuu, on aika istahtaa alas ja priorisoida. Hemmetti mikä sana ja tekisi mieli tunkea se ties minne. Mutta ei auta muuta kuin miettiä mikä on kaikkein tärkein, noh tietenkin se että selvitään hengissä. Tuli hetkeksi jätettyä aivan täysin kaikki muu, blogi ei päivittynyt, Instagram vain hieman, hengailin perheen sekä omien ajatusten kanssa.

Kun kaikki tuntuu hirveeltä, on pakko vaan antaa tunteiden tulla ja miettiä elämää, ihan yksin. Toki kumppani on aina vierellä ja kuuntelee, mutta jokainen tarvitsee asioiden käsittelyyn yksin oloa. Tai no, ainakin minä.

Kaikki alkaa sujua taas

Nyt olen päässyt jälleen siihen zen-tilaan, jota hallituksi kaaokseksi kutsutaan. Olen päässyt etenemään muutamilla kursseilla eteenpäin, vaikkakaan en ole lähelläkään siellä missä pitäisi. Alan treenaamaan PT:n kanssa, jonka avulla saan varmasti omaa henkistä hyvinvointia paremmaksi, töistä olen pitänyt hallittua lomaa, mutta en ole tehnyt uusien asiakkaiden hankintaa. Toisaalta, ei se olisi kannattavaa ajankäyttöä näin kesälomien ollessa monilla käynnissä.

Oon hyväksynyt sen, että meidän koti on nyt tuskaisen kuuma, eikä varmasti tulla saamaan mitään vuokrahyvityksiä. Myös kuivatus on käynnissä lasten makkarissa, mutta se ei ole enää meidän ongelma. Tosin meidän olohuoneen ikkunan rappaus on myös lohjennut ja sitä tulisivat korjaamaan ennen meidän muuttoa, tekisi mieli laittaa takalukko kiinni ja toivottaa tervetulleeksi uusien asukkaiden aikaan. Meidän valtava sänky on nimittäin siinä tiellä, eikä tilan raivaaminen onnistu oikein mitenkään päin.

Olemme aloittaneet tavaroiden läpikäynnin ja pakkauksen, samaan aikaan tuntuu että aikaa on ihan valtavasti ennen muuttoa, mutta kuitenkin pientä paniikin poikasta on ilmassa. Ihan kuin aika loppuisi kohta kesken.

Nyt ei auta muu kuin hengitellä ja toivoa, ettei kaikki mene päin seiniä.

ps. mulla on muuten ihan outo ”pelkotila” tai ajatus siitä, että ollaan tehty vuokrasopimus jonkun huijarifirman kanssa ja kohta ollaan asunnottomia. Mut ehkä tämä on vain aivojen ylirasitusta.

majakaphotography

Saatat olla kiinnostunut myös

Kun kotiimme iski kosteusvaurio

Rästitehtävien spurtti, kesällä opintoja

Majakaphotography ja muru ikuistettua elämää

Yksi kommentti

  1. bigmamasblogoutlookcom kirjoitti:

    Kuulostaa jotenkin tutulta. Minullakin on ollut blogi ja muu some täysin retuperällä kesän ajan, kun olen yrittänyt selvitä hengissä kesätyörupeamasta. Työ itsessään on minun mielestäni suht helppoa, vaikkakin aika-ajoin myös kuormittavaa. Mutta huomaan, että en ehkä sittenkään ole toipunut täysin viime vuoden uupumuksesta ja pienestä burn outistani, koska varsinkin pidemmät työputket ottavat selkeästi koville.

    Siihen päälle vielä tämä arki lähes yh:na…

    Tsemppiä teillekin loppukesään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *