Hae
The Juurakko journal

Kun syysmasennus iskee

Olen luonteeltani hyvin nauravainen ja pyrin ajattelemaan kaiken positiivisesti, mutta kyllä tähän nauravaiseen tyyppiinkin voi iskeä syysmasennus aika kovaa. Aloin huomaamaan miten ajattelin asioita ikävästi. ”En mä kuitenkaan onnistu tai ei ne taida pitää musta, en mä osaa kuitenkaan”. On ikävä jäädä kiinni näistä ajatuksista itselleen, mitä me ollaan opeteltu viimeiset 30 vuotta? Miten syysmasennus vaikuttaa ja miten sitä voi hallita?

majakaphotography

on okei olla joskus maassa

Ei kukaan voi olla koko aikaa pirteä, aina ei naurata, vaikka 90 % ajasta naurattaisi. Mä olen joskus saanut kuulla ihmettelyitä siitä, miten nauran niin paljon? ”Sulla on varmaan tosi hauskaa aina”, no ei aina ole. Joskus mietin luuleeko ihmiset mua teennäiseksi, kun niitä surkeita päiviä ei aina näy. Surkeiden fiiliksen kanssa usein vetäytyy, vaikka parantava voima löytyy usein ihmissuhteista.

Miksi sitä ajattelee aina ettei kelpaa?

Mua on alkanut jo ärsyttämään, miten ne omat ikävät ajatukset alkaa aina sillä, ettei kelpaa? Jos kaveri ei pysty nyt näkemään, niin aivot huutaa ”ettet sä vaan kelpaa, heillä on niin paljon parempi olla ilman sua. Sä et kelpaa ees niiden kaveriksi”. Vaikka harvoin tämä pitää edes paikkaansa, me kaikki eletään kiireisiä aikoja. Tiedän, että nämä kaikki ajatukset puskee edelleen lapsuudesta ja koulukiusaamisesta, mutta luulin että nämä olisi jo kauan sitten kuopattuja juttuja. (Minun tarina kiusattuna)

Lapsuuden tunnelukot astuu kuvioihin aina kun mieli on maassa ja tavallaan oma vastustuskyky on alhaalla. Sitä alkaa epäillä kaikkea oppimaansa, miten muut on niin paljon parempia. Vaikka ei oo, muut usein on tai on ollut ihan yhtä epävarmoja kuin itse, sitä pitää löytää vain se oma sisin jolla ponnistaa maasta takaisin pintaan.

majakaphotography

Syysmasiksen hoitoon

Me ihmiset ollaan jänniä olentoja, meidän mieleen vaikuttaa paljon ulkoiset seikat. Urheilun on todistettu usealla tutkimuksella auttavan masennuksen hoidossa.

”Liikunta auttaa lievään masennukseen nopeasti. Pienetkin liikuntakokemukset helpottavat oloa ja rakentavat itsetuntoa ja toiveikkuutta. Keskimäärin 10 minuuttia arkista liikuntaa ja mieliala alkaa kohota! Mielialan parantuminen jatkuu seuraavat kaksikymmentä minuuttia, kun liikuntaa jatketaan. Kelpo liikuntaa on vaikkapa reipas kävely. ” (Mielipalvelut)

Jos liikunta auttaa näin paljon, jo pienissä määrin, niin entä sitten itsensä hemmottelu tai hyvien muistojen tuominen tähän hetkeen? Olen huomannut, miten onnelliseksi tulen ripsistä ja kynsistä ja nyt laitoin itseruskettavaa muistuttamaan kesästä. Se on jännä, miten itselläni nämä ehostukset liikunnan lisäksi auttavat selättämään hiipivää syysmasennusta.

Nämä keinot eivät tietenkään auta kaikkia, saati paranna masennusta. Tärkeintä on huomata ne keinot, mitkä tuo iloa itselle.

 

2 kommenttia

  1. Emilia kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus, samaistuin! Se on kyllä erikoista, miten silloin, kun syksyn pimeys iskee ja muutenkin kaikki tuntuu kaatuvan päälle, ei osaa nähdä sitä hyvää, minkä normaalissa arjessa pystyy näkemään. Oli hyvin todettu, että silloin oma vastustuskyky on alhaalla. Se on aivan totta. Kun on parhaissa voimissaan ikävät ajatukset ja itsekritiikki ovat helpommin torjuttavissa, mutta heikolla hetkellä niitä alkaa kuuntelemaan liian nöyrästi.

    • Salla kirjoitti:

      Kiitos! Näinhän se usein menee ja se on tärkeää huomata, miten se oma vastustuskyky on alhaalla synkkyyksille. Ehkä sen tietoisuuden avulla pystyy pahimmat blokkaamaan mielestään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.