Hae
The Juurakko journal

Kaikki parisuhteeni ja mitä ne opetti

Jokainen parisuhde opettaa meille jotakin, sitä oppia on todella vaikea nähdä silloin kun on keskellä pahinta sydänsurua. Eron hetkellä ei ole tarpeellista etsiä pakonomaisesti sitä positiivista kulmaa tai mitä oppeja sait tulevaan, surun keskellä sulla on lupa surra ja käsitellä ne kaikki tunteet. Nyt avaan sinulle kaikki parisuhteeni ja mitä huomaan oppineeni niistä. Olen ollut elämäni aikana vain kolmessa vakavassa parisuhteessa, mutta elämääni kuuluu myös itsensä etsimistä, teiniajan suhteita ja lyhyitä tapailuja.

majakaphotography

majakaphotography

Kun sinä tulit elämääni, tunsin itseni aikuiseksi

Olin nuori ja kokeillut erilaisia tapailu-suhteita ja yhtä pidempää seurustelusuhdetta. Olin sen kuitenkin päättänyt, koska minulla oli tylsää, suhde ei tuonut enää mitään erilaista elämääni. Tiesin olevani lapsellinen, mutta en halunnut pitää ihmistä rinnalla vain tavan vuoksi. Sitten löysin sinut.

Olimme samoissa juhlissa ja tuntui että vatsassani kupli kun katsoin sinua. En ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa, olinhan vielä todella nuori, miten olisinkaan? Sain ystäväni antamaan numerosi ja sovimme treffeistä. Siitä alkoi meidän neljän vuoden rakkaustarina. Olimme yhdessä koko ajan, joskus lintsasin koulusta, vain siksi, että voisin olla kanssasi.

Muutimme pian yhteen, se oli aika upeaa. Oma koti ja sinä, mitä kaikkea tästä voisikaan tulla? Olin nuori ja joskus tunteeni purkautuivat silloin tuoreeseen sosiaaliseen mediaan, sain kuulla kunniani jos purkaukset liittyivät mahdollisesti sinuun. En koskaan sanonut että ne koskevat sinut, saatoin kertoa vain huonosta päivästäni ja tunteista mitä juuri silloin tunsin. En kertonut niihin koskaan syytä.

Kun en saanut enää olla minä

Tuntui että muuttomme jälkeen aloit rajoittamaan minua olemasta minä. Miten se tulikin niin hiljaa, en huomannut sitä yhtään. Juhlimme yhdessä, mutta huomasin ettei uskaltanut aina olla oma itseni. Muistan ikuisesti sen kerran kun menimme jälleen yhdessä juhlimaan, paikalla oli paljon sinun kavereitasi. Saavuimme bileisiin, jossa kaikki tervehtivät iloisesti sinua, minulle ei sanottu mitään, vaikka olin sinun vieressäsi. Olen juuri selvinnyt koulusta, missä minua kiusattiin, sinä tiesit sen ja huomiotta jättäminen tuntui pahalle. Kerroin sen sinulle myöhemmin, että haluan lähteä pois. Sinä et halunnut ja sain ystäväni hakemaan minut.

Ystäväni lähti auton vietyään baariin ja lähdin hänen mukaansa. Miksi minun olisi pitänyt mennä kotiin? Juhlin kuin viimeistä päivää ja minulla oli niin hauskaa! Lähdin kävellen kotiin pikku tunneilla, oli alkanut sataa vettä. Korkoni katkesi puolessa välissä matkaa, uskomatonta. Saavuin kotiovelle, mutta en saanut sitä enää auki. 

Olit tullut kotiin ja suuttunut minulle. Laitoit turvalukon oveen, etkä suostunut päästämään minua meidän yhteiseen kotiin. Olin järkyttynyt, paiskoin ovea ja huusin sinulle. Lopulta luovutin ja soitin äitini hakemaan minut. Muistan miten itkin ja samalla muistan miettineeni, miten tämä kohtaus oli kuin suoraan elokuvasta?

Tulin seuraavana päivänä kotiin, pahoittelit tätä kaikkea ja lupasit olla parempi. Niin sinä hetken olitkin, kunnes kaikki alkoi uudestaan. Tunsin kanssasi ensimmäistä kertaa, että olen aikuinen, mutta kasvaessani tungit minut liian pieneen häkkiin. Muutin sinulta salaa kahdesti. Minulta puuttui rohkeus kohdata sinut täysin, mutta viimein siinä onnistuin. Sain sanottua, ettei tämä enää toimi, enkä suostu alistumaan.

Opin suhteesta

Mietin pitkään mitä suhteemme opetti, mutta sitten se oli ilmiselvää. Opin rakastamaan, mutta myös sen, mihin se rakkaus voi ajaa. Hyväksymään epäkohtia, mitä meidän kenenkään ei tarvitse hyväksyä. Kasvoin sinun kanssasi ja aikuinen Salla uskalsi vihdoin sanoa, että tämä riittää.

En ole sinulle katkera tai vihainen, arvostan sinua todella paljon, koska osasit myöhemmin pyytää minulta vilpittömästi anteeksi. Uskon että suhteemme kasvatti meitä molempia ihmisinä ja nyt voimme olla parempia.

MAJAKAPHOTOGRAPHY

ELämä tuntui kauhealta, mutta sinä annoit valoa vain ottaaksesi sen pois

Olin etsinyt itseäni jo tovin, harrastin yhden illan juttuja vain tunteakseni itseni hyväksi. Että minä kelpaan, sitten löysin sinut. Kirjoitit minulle pitkiä viestejä ja kerroit miten olen täydellinen. Vaikka olin rikki ja työelämä tuntui haastavalta, tapasin sinut ja vain kahden viikon jälkeen totesimme että kuulumme toisillemme. Muutimme yhteen ja sain sinulta niin paljon kauniita sanoja, tunsin itseni prinsessaksi joka vihdoin on löytänyt paikkansa.

Oi kumpa tuolloin olisin jo miettinyt, miksi prinsessan täytyy löytää paikkansa prinssin rinnalta? Miksi se oma paikka ei voi olla jo siinä missä on ja kehittää sitä?

Sain aamiaisen usein sänkyyn ja tulevaisuutemme näytti valoisalta. Puhuimme arvoista ja kaikesta muusta, ne tuntuivat kohtaavan ja ajatusmalli maailmasta oli sama. Teimme isoja päätöksiä elämässä, koska molemmat, tai ainakin minä olin varma, että tämä on se loppuelämän juttu.

Aloin huomaamaan, että kaikki päätökset mitä teimme, ei ollut enää yhteisiä. Koska olin ainut joka enää seisoi niiden takana. Mihin sinä hävisit?

Häkki ei ollut enää pieni, se oli valtava

Muistin edellisen suhteen häkin, mutta tämä häkki ei ollut liian pieni. Se oli valtava, mutta ahdettu täyteen yksinäisyyttä, minun lisäkseni. Uskalsin olla oma itseni, mutta jos menin liian lähelle näkymätöntä rajaa, sain henkisesti köniin. Muistan kun jouduin nukkumaan toisessa makuuhuoneessa, ettet vain joudu heräämään samaan aikaan kuin minä. Luulin, että niin pitää toimia, miten suojella toista osapuolta pieneiltä ikäviltä asioilta.

Seksimme oli ollut aikoinaan ihanaa, mutta sitten jotain tapahtui. Emme harrastaneet seksiä pitkään aikaan ja kerran saunassa kysyin, että olisiko tänään se päivä kun voisin tuntea sinun lämpösi? Katsoit minua oudosti ja sanoit, että käy hakemassa jossain muualta, näkisi sitten kelpaatko muille?

Kehoni oli jonkun verran muuttunut, mutta en ollut ymmärtänyt, että kuiva kautemme johtui siitä, ettet halunnut minua enää. En ollut viehättävä, en kelpaa, olen kauhea. Olin kipuillut ulkonäköni kanssa kun olin koulukiusattu, en ymmärtänyt miten molemmat vakavat suhteeni onnistui pistämään samoihin hermokohtiin.

Tunsin miten koko kehoni veltostui, sulaa laattalattialle, löysin kuitenkin sen aikuisen Sallan, joka käskee nousemaan ylös. Hän käskee minun ryhdistäytymään ja katsomaan kelpaanko minä jollekkin, sainhan siihen nyt ihan käskyn. Ryhdistin mieleni, puin päälle ja lähdin. Tulin seuraavana päivänä ja totesin, että minä todella kelpasin! Minä menin ja minut haluttiin.

Tiesin että loukkasin toista, mutta niin hänkin oli jo vuosia tehnyt. Loukannut minua, nolannut muiden edessä ja vähätellyt. Olin kokenut pitkään henkistä väkivaltaa, tämä oli se hetki kun sain rohkeuden lyödä takaisin. En ole siitä ylpeä, mutta opin pitämään puoliani.

Halusin kuitenkin korjata suhdetta, en siksi että rakastaisin sinua palavasti, vaan siksi, että kun minulta kysytään miksi? Voin vastata kääntäneeni kaikki kortit ja todenneen päätökseni olevan oikea.

Opin suhteesta

Ihminen, joka tuo ensin valoa elämään, voi ottaa sen myös pois. Vaikka häkki olisi iso, se on silti häkki. Jos kumppani ei voi hyväksyä minua juuri sellaisena kuin olen, en tarvitse kumppania. Enää en suostu siihen, että minua rajoitetaan tai asioista ei voi keskustella. Jos suhteessa on haluttomuutta, niin siitä voidaan aina puhua, mistä se kumpuaa? Tämä suhde oli täynnä hirveyksiä, kuin susi lampaan vaatteissa, en kuitenkaan enää ruoski itseäni huonosta valinnasta. Se oli valinta minkä tein ja ilman sitä, en olisi löytänyt todellista minua. Minua jolla on voimaa olla myös yksin ja täydellinen. Sinun avulla opin, että heikot kuolee, enkä ollut valmis kuolemaan.

Ilman sinua, olisin vielä heikko. Nyt olen vahva ja voin sanoa, että tämä prinsessa ei tarvitse prinssiä ollakseen kotona.

⇒ Oletko väkivaltaisessa suhteessa? Tai et tiedä milloin väkivalta on henkistä? Lue tämä.

 

sinä annoit minulle kaiken, vaikka en tarvinnut mitään

Olin pitkään yksin, olin tyytyväinen elämääni. Halusin kuitenkin ihmisen, jonka kanssa jakaa kaiken elämän kauneuden. Tapailin ihmisiä, mutta en sietänyt enää paskaa ja useat suhteet kaatuivat ensimmäisen vuoden jälkeen. Hyvä niin, koska en tiedä olisinko enää selvinnyt kolmannesta häkistä ulos.

Olin koonnut itseni palasista, olin nyt vahva, vaikka epävarmuus ei koskaan poistunut. Sitten tapasin sinut, olimme ystäviä pitkään. En ajatellut meitä romanttisesti, mutta kun molemmat olimme sinkkuja samaan aikaan, jotain tapahtui. Lähdimme ystävinä juomaan olutta puistoon, uudet tuttavat olivat varmoja että olisimme pari. Nauroimme, eihän me mitään olla! Sinä iltana suutelimme, en tarvinnut sinua, mutta halusin sinut. 

Minulla oli elämässäni kaikki, mutta halusin jakaa ne sinun kanssa. Sinusta tuli iso osa elämääni, ja sain pitää minuuteni. Osaamme olla yhdessä ja erikseen, keskustella asiat puhki, olla toiselle läsnä. Sinä annoit minulle koko maailman, vaikka en tarvinnut mitään. Entiset suhteeni on ollut selkeä polku tähän hetkeen, kun osaan arvostaa sinussa niitä pieniäkin asioita, miten huomiot minut, kannustat, nostat ylös kun tuntuu etten itse jaksa.

Olen äärimmäisen onnellinen, kun olet mieheni, kumppanini ja lasten isä. Sinä teet minusta täydellisen, sinä annat minun kukkia juuri sellaisena kuin olen.  Rakastan sinua Andreas ❤️

Lue myös

Minun tarina kiusattuna

Meidän parisuhde

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *