Hae
The Juurakko journal

Kun sain potkut raskauden takia

Olin irtisanoutunut edellisestä työstäni, esimiesasemani vuoksi irtisanomisaikani oli kuukausi. Uusi työ odotti jo ihan kulman takana, olin niin innoissani! Sen kuukauden aikana kävi kuitenkin jotain odottamatonta, mä tulin raskaaksi. Söin minipillereitä, ja olimme olleet mieheni kanssa vasta muutaman kuukauden yhdessä, joten raskaus ei ollut alkujaan suunniteltu. Päätimme kuitenkin pitää lapsen. Haasteita toi raskauspahoinvointi ja uusi työ, ja mietin miten kerron uudelle työnantajalleni raskaudesta? Päätin kuitenkin odottaa, en voinut ensimmäisten viikkojen aikana kertoa. Halusin ensin näyttää, että olen hyvä ja että musta kannattaa pitää kiinni. Tässä on mun tarina siitä, miten sain potkut heti kun kerroin raskaudesta.

Minkälainen työ

Olin juuri päässyt etenemään urallani, olimme yhtä mieltä yrityksen omistajan kanssa siitä, että multa löytyy just ne taidot mitä juuri heidän ravintolansa tarvitsee. Mä tein kaikkeni että olin korvaamaton, kehitin uusia tyylejä, jotta nykyisiä tuotteita voi valmistaa tehokkaammin, suunnittelin kokonaan uusia tuotteita, pidin kiinni laadusta. Halusin että kaikki on upeaa, se ravintola oli kuin oma.

Aloin kuitenkin huomaamaan seikkoja, jotka kummastutti. Esimiesten väliset palaverit olivat palkattomia, eli sun oli pakko lopettaa suorittava (palkallinen) työ aikaisemmin, jotta pystyt osallistumaan palaveriin, mutta et saanut kuitenkaan ottaa ketään sun tilalle tekemään sitä suorittavaa työtä loppuun.

Jos tehot laskivat (eli mikä on myynti versus paljon on ihmisiä töissä), sun oli pakko lähettää ihmisiä kotiin. Vaikka jokaisella työntekijällä on oikeus olla töissä juuri se aika, mikä työvuorolistaan on merkitty. Jos työntekijä ei joustanut, sai hän lähteä. Jos esimies laittoi työntekijät siivoamaan välittämättä tehoista, laitettiin hänet pois. Näin korona-aikaan tuntuu entistä inhottavammalta tietää, että nämä paikat vielä purskuttaa missä siivoamista ei pidetä arvossaan.

Olen esimiehenä lempeä ja haluan pitää omien alaisten puolia, se oli kuitenkin hankalaa kun työntekijät lähtevät, mutta heidän tilalleen ei palkata ketään. Olin useasti sanonut omistajalle sekä omalle esimiehelleni, että ei tässä vaadita kuin yksi ihminen sairastuu ja olemme pulassa.

Mä aloitin joskus työt jo kolmelta, että voin taata take away -tuotteiden riittävyyden. Silti tämä ei riittänyt, sain kuulla ihmetystä miten en pärjää töissäni. Selitin tietenkin, että kyseessä on alimiehitys. Ei kaksi ihmistä voi pyörittää ravintolaa tai valmistaa tuotteita niin, että ne riittävät iltayhteentoista jos vuorot loppuu jo viideltä. Iltavuoroon ei voinut laittaa ihmistä, koska sellaista ei ollut. Aamuvuoro vaati kolme ihmistä ja meitä oli vain kaksi.

potkut oli vain kirsikka kakun päällä

Olin kotona itkenyt Andreakselle, etten tule jatkamaan työssä. Työntekijöiden oikeuksia pitää polkea oman esimiehen käskystä, mutta myös sun omia oikeuksia poljetaan ja sen pitäisi olla OK. Mä näin usean ihmisen saavan potkut ennen mua. Toki sitä pelkäsin myös itse, mutta en nähnyt että se olisi oikeasti edessä. Olin työskennellyt noin kaksi kuukautta, kun ilmoitin raskaudesta työnantajalle. Raskaus alkoi näkyä ja halusin olla reilu kaikinpuolin.

Sitten sairastuin influenssaan, olin sanonut töissäni aikaisemmin, että olemme huonossa hapessa heti kun joku sairastuu. Tällä kertaa se olin minä, olin korkeassa kuumeessa kotona ja tiedustelin omalta esimieheltä, jos hän voisi avata vuoroja extra-firmoihin. Hän ei voinut, koska oli mun tehtävä huolehtia oma tonttini.

Avasin vuorot kotona, sain tekijän joka oli englannin kielinen, eikä koskaan työskennellyt minun osastolla. En ollut hänelle tarpeeksi selvästi sanonut että ravintolan avaaminen tapahtuu yksin, hän oli kauhuissaan ja soitteli minulle. Olin edellisenä päivänä kirjoittanut noin kolme A4-sivua ohjeita englanniksi, mitä hänen pitää tehdä. Silti on vaikea ohjeistaa mm. uunien käyttöä paperilla tai edes puhelimen välityksellä.

Oma esimieheni oli töissä ja raivoissaan, koska hänen aikaa meni opastaessa tätä työntekijää. Tietenkin hän tukeutui enemmän esimieheen joka siellä oli paikalla. Esimieheni soitti minulle ja sanoi, ettei hänellä ole aikaa opastaa tätä työntekijää ja käski minut paikalle. Minä tulin, minä oikeasti tulin 39 asteen kuumeessa töihin, ääni painuksissa opettamaan miten uunit laitetaan päälle ja mitä hänen pitää tehdä. Työntekijä oli todella pahoillaan siitä, että minä tulin ja toivoi että menisin kotiin lepäämään. Olin samaa mieltä, että se olisi paras ratkaisu, mutta opastin häntä vielä parhaani mukaan.

En muista monta päivää olin sairaslomalla. Ehkä melkein viikon, kunnes esimieheni pyysi minut tulemaan paikalle töihin. Kysyin mitä asia koskee? Ajattelin, että saan noottia siitä, että olen sairastanut muita nopealla vierailuilla töissä. Vaikka senkin tein hänen käskystään. Esimieheni sanoi, että haluaa keskustella työasioista, menin enkä osannut aavistaa, että potkut odottavat minua.

Mitä seurasi kun ilmoitin liittoon

Olin shokissa, olin paranemaan päin, mutta vielä sairaslomalla kun kävin töissä hakemassa irtisanomisilmoituksen. Syynä oli koeaika, olin kuitenkin noin 1,5vk sitten kertonut raskaudesta ja sen jälkeen vielä sairastanut influenssan ja perehdyttänyt ihmistä töihin kotoa käsin. Tämä oli käsittämätöntä!

Olin yhteydessä PAM liittoon, siellä voivoteltiin ja pyydettiin että kirjaan ylös kaikki tapahtumat. Kirjoitin PAMille pitkän, noin 5 sivun mittaisen raportin kaikista epäkohdista mitä töissä oli. Minulle ei kuitenkaan kerrottu miten tilanteet etenee. En esimerkiksi tiennyt, että työnantaja puoli saa käsiinsä tämän minun kirjoituksen ja voi keksiä siihen kaikki perusteet.

Heillä oli varatuomari kirjoittamassa työnantajan näkemyksen, mä edustin kirjoituksella itseäni. Mun lakitietämys ei ole niin hyvä, että ymmärtäisin sanavalintojen tai lauserakenteen painoarvon. PAM ei koskaan vetänyt tätä tapausta oikeuteen, se tuntui samalta, kuin että he olisivat sanoneet mun olevan huono. Vaikka tein kaikkeni sen yrityksen eteen, olin tehnyt kahden viikon työtunnit ”varastoon” pelkkinä ylitöinä. Taakka oli kohtuuton ja mulla oli todisteet miten muiden oikeuksia poljetaan. Se ei kuitenkaan riittänyt, ilmeisesti siinä olisi ollut liikaa vaivaa ja voitto ei olisi tarpeeksi varma.

Tilanne ei siis edennyt mihinkään, mä jollakin asteikolla masennuin. Hain töitä, mutta en edes tosissaan. Jo työnhaku kirjeessä kerroin raskaudesta, en saanut yhtään haastattelukutsua.

Mitä tunteita potkut aiheutti

Vaikka tiesin, etten olisi jatkanut töitä kyseisessä paikassa äitiysloman jälkeen, tiesin ne kaikki epäkohdat ja suoran yhteyden raskaudesta kertomiseen, oli ne potkut kuin matto olisi vedetty koko mun uran alta.

Koen olevani ihan paska, ehkä nämä tekaistut väitteet on totta. Mä en osaa tehdä mitään oikein. Siinä masennuksen syvässä kuopassa ei auttanut muistikuvat edellisistä työpaikoista, jossa mun panosta kehuttiin jopa mun vanhemmille. Mä en ollut koskaan saanut potkuja, olin aina se korvaamaton apu ja olkapää. Mä venyin aina niin että paukkui, koska se on normaali täällä burnout-kulttuurissa. Töitä pitää tehdä ja siitä kuormasta pitää vielä olla kiitollinen.

Mä jäin työttömäksi 5kk ennen laskettua aikaa, koko työttömyysaika sekä äitiysloma meni omien tunteiden kanssa taistellessa. Koin melkein paniikin omaisia tunteita kun piti hakea oman alan töitä. Onko musta siihen enää? Tilannetta voisi kuvailla, kuin olisit tippunut hevosen selästä ja luokkaantunut vakavasti. Mitä pidempää välttelee satulaa, sitä isompi kynnys sinne on hypätä. Mä olin vihainen siitä, että joku oli saanut mut siihen tilaan. Tärisevä, paniikkihäiriöinen ihmisraunio, jonka on vielä pakko hyppää satulaan.

Mä kuitenkin työllistyin heti äitiysloman jälkeen ja se oli hienoa! Raskauduin kuitenkin taas, koeaika oli vielä käynnissä, enkä todellakaan halunnut asiasta kertoa. Vaikka esimiehet olivat ihania ja ymmärtäväisiä, koin traumat vahvasti sielläkin. Mä sain keskenmenon, mutta olin silti seuraavana päivänä töissä. Se varmasti omalta osaltaan kertoo mihin tämä trauma mua ajoi. Keskenmenosta voit lukea täältä.

potkut traumatisoi

Jos sä et ole koskaan saanut potkuja, niin se helposti traumatisoi. Enkö mä ollutkaan tarpeeksi hyvä? Jos perusteita ei tule, tai jos ne ovat täysin keksittyjä, voi se aiheuttaa identiteettikriisiä. Aina kannattaa hakea apua, liiton tehtävä on auttaa, vaikka mä en saanut sieltä apua, niin se on kuitenkin ensimmäinen rasti.

Ole myös yhteydessä psykologiin, jotta pääset kertomaan tunteitasi ammattilaiselle. Saat työkaluja käsitellä sitä tunnemyrskyä, jos tilanne olisi nyt, hakisin apua. Yksin piehtaroiminen masennuksessa on pitkä ja kivinen tie, siitä selviää, mutta millä hinnalla? Työsopimuslaki on kaikkien alojen pohja, josta on hyvä tarkistaa toisinaan omat oikeudet, sekä velvollisuudet.

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää raskauden takia tai sen vuoksi, että hän käyttää oikeuttaan perhevapaaseen. Työntekijän irtisanomisen katsotaan johtuneen raskaudesta tai perhevapaan käytöstä, jos työnantaja ei voi osoittaa sen johtuneen muusta seikasta. (TEHY)

Teidän kokemuksia kerron seuraavassa postauksessa! (TÄSSÄ)

Saatat olla kiinnostunut myös

Kuka mä olen?

Vanhempien turvasana

Keskenmeno

Kotirauha kuuluu kaikille!

Olen nyt muutaman kerran antanut haastattelun lehdille, mitkä koskee meidän kodin siisteyttä. Kuinka hullua se on, että kodin siisteys rikkoo jo uutiskynnyksen. Selvästi aihe nostattaa tunteita, puoleen ja toiseen. Miksi jotkut kokee niin vahvasti halua kommentoida toisen kodin järjestystä tai epäjärjestystä, myös sisustustyyli saa joiden sanaisen arkun auki. Puhutaan paljon kehorauhasta, niin mä haluan nostaa tähän rinnalle myös kotirauhan. Kotirauha kuuluu kaikille, myös silloin jos sun lapset sotkee asunnon sekunneissa tai silloin, kun teillä kiiltää kaikki paikat. Vaikka sun sisustustyyli ei kulkisi trendien mukana, omat mieltymykset eivät muutu sillä, että joku heittää, ettei pystyisi asumaan teillä. Tiettekö mitä? Ei hänen tarvikaan! Ei sen tuntemattoman ihmisen tarvitse käydä edes kylässä.

Ilta-sanomien haastattelu

Ilta-lehden haastattelu

mikä kotirauha?

Kotirauhalla haluan tuoda esille samaa asiaa mitä kehorauha tuo, kaikkien kodit on hyviä just noin! Sun ei tarvi muuttaa mitään, ellet itse halua. Sun kodin sotku on ihan fine, myös se, että teillä on siistiä. Elämäntilanteet ja elämät ylipäätään on niin erilaisia meillä kaikilla, että on mahdotonta arvioida toisesta mitään ulkoisten tekijöiden takia. Siisti koti, ei tarkoita automaattisesti sitä ettei vietä lasten kanssa aikaan. Heillä on ehkä vaan hyvin käyttäytyviä lapsia, siivoaminen tuo iloa tai koti on helppo pitää järjestyksessä, se ei tarkoita sitä että puunaavat hiki hatussa koko ajan. Ne perheet, missä sotku tulee sekunneissa, se puunaaminen veisi tajuttomasti aikaa lapsilta, siksi se on helppo laittaa prioriteettilistalla alemmaksi. Sotku ja lika on eri asia!

Miksi tästä on tärkeää puhua?

Olen saanut ties minkälaista kommenttia, vaikka meidän koti ei edes ole pahimmasta päästä. Oikeasti, me pidetään siisteydestä niin hyvää huolta kun tilanteeseen nähden pystytään. Olen varma siitä, että kun lapset kasvaa ja oppivat enemmän siivoamaan ja pitämään siitä huolta, ei meille enää synny tälläistä kaaosta. Me kuitenkin imuroidaan ja järjestellään paikkoja joka päivä.

Minkälaisia kommentteja sitten on tullut? Noh, osa on luettavissa jo lehtien kommenttipalstoilta, sekä #paskamutsicase viesteistä. (Viestit luettavissa Instagramin kohokohdista.)

On sanottu, miten ”meillä on kahdeksan lasta, eikä koskaan ole ollut noin sotkuista!”,

”On aika pinnallista hakeutua lehtiin feikatulla sotkulla, ei kellään ole oikeasti tollaista”,

”Tässä tämän huomiotalouden ja tuottamattoman työn huippu. Bloggaaja rimpuilee julkisuudessa ”näin teille esitän, mutta todellisuudessa se onkin näin”.

”En pystyisi olemaan rennosti tuommoisessa. Muutama satunnainen vaatekappale siellä täällä ei pahasti haittaa, mutta kauheat kasat tavaraa lojumassa ympäriinsä on jo toinen juttu. Tosin minimalismin kannattajana omistan todella vähän eikä omaisuudestani kummoista läjää saisikaan.”

”Sit ihmetellään kun lapset ahdistuu ja saa mielenterveysongelmia kun on noin sotkuista”

”Teidän lapset ei oo normaaleja, koska kyllä meidän kaksi vuotias ymmärtää ja siivoaa omat jälkensä! Nyt on vikaa vanhemmuudessa.”

Suurin osa meistä ymmärtää, että nämä viestit on ihan kohtuuttomia. Meidän koti ei ole sieltä ”pahimmat hamstraajat” -ohjelmasta, vaan ihan normaali lapsiperhekoti. Näiden viestien takia, joku äiti voi luulla että kotona pitää olla koko ajan siistiä, ihan sama mikä jää sen jalkoihin. Koetaan paineita ja tunnetaan syyllisyyttä, voidaan jopa masentua. Siksi tästä on tärkeää puhua, jotta oman elämänsä äiti teresat jää huudoillaan kakkoseksi! Kotirauha kuuluu kaikille ja toivon, että sä levität sanomaa! Sun ei tarvi uhrata kaikkea sille siisteydelle, mutta ei myöskään hävetä sitä, jos sulla on aikaa siivota.

Saatat olla kiinnostunut myös

Helpot ohjeet laadukkaaseen kotikuvaukseen!

”Salla, ehkä sun pitäs olla enemmän lasten äiti kuin someprinsessa!”

Kiiltokuvasome, kenen vastuulla on vääristynyt todellisuudentaju?

ONNI kotisiivous – Enemmän aikaa arkeen