Hae
The Juurakko journal

Unelmia kohti vaikka väkisin

Meillä jokaisella on hyvin erilaisia unelmia, joillakin saman unelmat ovat olleet pikkulapsesta saakka, joidenkin haaveet ovat syntyneet vasta hetki sitten. Mulla yrittäjyys ei koskaan ollut mikään suuri unelma, joskus toki leikittelin ajatuksella omistaa oma pieni kahvila, mutta en tosissani tavoitellut sitä. Ensimmäinen sysäys kohti yrittäjyyttä oli potkut raskausaikana, silloin en suoraan ajatellut, että ”hitto vaihdanpa lennosta uraa”, mutta tapahtumassa kulminoitui kaikki ravintola-ajan ikävät asiat. Tuolloin menetin täysin itsevarmuuteni johtajana. Ravintolan esimieheksi oli vaikea sopeutua, kun luottamus isommalle portaalle oli mennyt toisten toimesta. ( Lue lisää täältä Kun sain potkut raskauden takia )

Matkalla tuntemattomaan

Hauduttelin pitkään mielessä mitä haluaisin tehdä ja mihin mulla olisi potentiaalia. Rakastin tehdä sosiaalista mediaa ja siitä syntyi ajatus, että tämän ympärille voisi rakentaa upean bisneksen. Mulla ei ollut tutkintoa markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta saati myynnistä, mutta silti lähin kohti sitä omaa päämäärää. Opiskelin juuri restonomiksi ja täydensin hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutustani eri markkinoinnin- valokuvauksen- ja somekoulutuksilla. Useat sanoivat ettei se riitä, enhän ole päivääkään tehnyt palkallisena juuri näitä töitä. Mutta en kuunnellut heitä, en antanut heidän epäilyksien vallata itseäni.

Yrityksen perustamisen jälkeen meillä oli heti ensimmäinen asiakas, jonka kanssa tehtiin paljon töitä. Oma visio yrityksen tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista päivittyi jatkuvasti. Usein tuli tilanteita vastaan, mistä en vielä oikein tiennyt mitään, ne ajoivat oppimaan koko ajan lisää. Olin jo ravintola-alan esihenkilönä sitä mieltä, ettei oppiminen lopu koskaan. Rohkaisin alaisia opettamaan muita ja minua, jos heillä on keino tehdä jokin asia paremmin. Koen, että tämän ymmärtäminen on mun supervoima esihenkilönä ja työnantajana.

Epäilijöitä riitti silloin ja nyt

Sain kuulla paljon epäilijöiltä erilaisia mielipiteitä, jotkin annettiin hienovaraisemmin kuin toiset. Silti niiden viesti oli kaikissa sama, ’et tule onnistumaan’. Epäilijöitä ja ihmisiä jotka ala-arvio minua tai koko alaa, on edelleen paljon ja jouduin vieläkin vastaamaan minkälainen ansaintalogiikka ’somettamisella’ oikein on. Työni yrittäjänä tai vaikuttajana ei ole vain somettamista, sillä yrittäjänä teen ison taustatutkimuksen asiakkaiden toimialasta, arvolupauksesta ja muista seikoista, joiden avulla rakennan tavoitteellisen strategian. Itse some on vain pintaa mitä muut näkevät työstäni. Vaikuttajana toiminen ei ole vain hienoja selfietä ja samppanjaa, titteli itsessään jo vaatii valtavaa sitoutumista ja vastuuta. Harvassa on myös ne työpaikat, jossa valtava negatiivinen viestitulva kuuluu toimenkuvaan. Sosiaalisessa mediassa esillä olo, on henkisesti raskasta ja vaatii vahvaa mielenterveyttä.

Vasta nyt olen itse huomannut, miten hyppy tuntemattomaan oli oikeasti aika iso riski. Mitä jos yritys ei olisikaan lähtenyt heti kasvamaan? Mutta tiedättekö mitä, itsensä epäily tai uhkarohkeiden valintojen etukäteen demonisointi ei koskaan auta sua pääsemään sinne minne haluat. Mitä sitten jos yritys ei olisi lähtenyt heti nousukiitoon? Harvoilla se oikeasti lähtee ja sitten tehdään vaan töitä sen eteen, että ollaan siellä missä halutaan. Älä todellakaan kuunnella sitä tanttaa, joka haluaa vaan lannistaa sua! Susta voi olla ihan mihin vaan ja epäonnistumiset kuuluu osana matkaa.