Hae
The Juurakko journal

Petetty vaimo – voiko tästä koskaan päästä yli?

On aurinkoinen päivä, lämpö hellii ihoa ja linnut laulaa. Kesä on alkanut kääntymään syksyksi, mutta sitä ei vielä huomaa ellei käännä katsetta jaloissa pyöriviin lehtiin. Kerrot jonkin hauskan jutun, mutta en täysin kuunnellut mitä sanoit. Naurahdan kuin merkiksi, että olisin läsnä. En kuitenkaan ole. Huomaan jälleen ajatusteni seikkailevan siinä mieleni sopukassa, johon en toivoisi päiväretkiä. En ollut paikalla kun petit minua, mutta näen sen mielessäni todella usein. Näen miten pidät häntä lähellä, miten kätesi liikkuvat hänen vartalollaan, miten puristat häntä lähemmäs. Voiko tästä muistosta koskaan päästä yli?

Lue ensimmäinen julkaisu aiheesta: Petetty vaimo – shokista yli

Toinen julkaisu aiheesta: Petetty vaimo – Everestin valloitus

Kun et valinnut minua

Uskottomuutta oli vain kerran, mutta se riittää musertamaan maailman, joka on rakennettu uskollisuuden, rehellisyyden ja rakkauden ympärille. En tiedä vastausta siihen, voimmeko päästä tästä yli, mutta lupaan edelleen yrittää. Huomaan miten arkemme kiertää kehää. Toisinaan muserrun sen tiedon alla, ettet ole joka hetki päättänyt olla minun omani, vaikka se päätös olla ollut meille molemmille helppo. Olemme alkaneet riitelemään, mitä meillä ei ole viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut, kuin muutaman kerran. Olemme aina osanneet käydä erimielisyydet rakentavasti, jolloin riitelystä ei ole voinut puhua. Nyt emme kuitenkaan saa riitoja puhuttua auki, ne saattaa haihtua hetkeksi kuin sumu, mutta tulevat myöhemmin takaisin.

Arki auttaa unohtamaan hetkeksi, jolloin tapahtuma jää normaaleiden askareiden jalkoihin. Olen kiitollinen näistä hetkistä, sillä ne hetket auttavat selviämään tästä kaikesta. Minulla ei ole ystäviä, joille voisin uskoitua. Minulla oli, kunnes hän makasi sinun kanssasi. Muut ystävykset ei ole päässeet kuoreni alle, ja nyt heidän on mahdotonta sinne päästä. Te molemmat aiheutitte sen.

Arvet, jotka ei hälvene

Jokaisesta päivityksestäni, jotka koskettavat uskottomuutta ovat ystäväni mielestä yliampuvia ja hänen syyllistämistään. En kuitenkaan syytä pelkästään sinua, mieheni on tässä yhtä suuressa vastuussa. Mutta silti mietin, miten edes ystäväni ei omannut moraalia lopettaa? Me emme ole puhuneet tapahtuneen jälkeen, tai käsitelleet asiaa mitenkään. Eikä meidän tarvitse, en pysty antamaan anteeksi sinulle, joka pystyi huijaamaan minua niin täydellisesti. Miehestäni näin, ettei kaikki ole kunnolla, mutta sinä esitit ystävää useat päivät tapahtuneen jälkeen. Enkä huomannut sinussa mitään erilaista. Se on karmivaa.

Tulen kantamaan näitä arpia läpi koko elämäni. Etkä sinä, ystäväni tai mieheni, tule sitä taakkaa ymmärtämään. Siksi en koe olevani yliampuva, sillä jätän kaikki rumat sanat ja huutoitkun yksityisiksi.  Pettäjän on mahdotonta nähdä sitä kaikkea taistelua, mitä petetty tekee anteeksiantonsa eteen. Olisi helpompaa vain erota, antaa haavojen parantua ja aloittaa puhtaalta pöydältä jonkun toisen ihmisen kanssa. Ero ei kuitenkaan tunnu tällä hetkelle oikealle ratkaisulle, mutta tulevaisuudesta en voi tietää.

Olen äärimmäisen vihainen sinulle, sillä et osannut sanoittaa sitä mikä meissä oli vikana. Et tosin tiedä vieläkään, sillä suhteemme vaikuttaa täydelliseltä meille molemmille. Käymme pariterapiassa, jospa terapeutti pystyisi meille osoittamaan heikon kohdan, jota pystymme paikkaamaan. Silti parantuminen on hidas prosessi ja kaikki tunteet pitää tuntea, myös ne, jolloin iloitsen sylissäsi.

Epäluottamus näkyy tällä hetkellä siten, etten luota siihen, mitä meillä oli ennen tai mitä tällä hetkellä sanot. Tekosi näytti sen, ettei sanoilla ole merkitystä. Kun kerrot rakastavasi minua, en usko sinua. En ainakaan vielä. Kun tapasimme ja aloin rakastua sinuun, pidän sitä kaikkea valheena, ja siksi kaikki menneisyyden tunteet pitää haudata. Myös ne hyvät, koska ne eivät ole enää minulle totta.

Minä valitsin aina sinut

Minä halusin vain sinut, kun muut miehet katsoivat minua, halusin vain olla sinun vieressäsi. Minun ymmärrys ei riitä siihen, että kaipasit jonkun muun imartelua, syliä ja intohimoa. Minä annoin niitä sinulle, mutta se ei riittänyt, ei ainakaan sillä hetkellä.

Miten usein. tapahtuma pyörii mielessä? Omakohtaisesta kokemuksesta jo 3 vuotta ja edelleen mielessä enemmän ja vähemmän

Tapahtuma pyörii mielessä päivittäin, vaikka usein saan sen haudattua arjen kiireisiin. Työ on tällä hetkellä ainut, josta saan voimaa ja rutiineita arkeen. Työstä on tullut myös mun tapa kostaa maailmalle. Useat ihmiset ovat kohdistaneet haukkuja myös yritykseeni, sillä mun avoimuus koetaan heikkoutena ja kyvyttömyytenä johtaa. Mä näytän kaikille, että inhimillisyys on okei ja siitä huolimatta voi helvetti soikoon, menestyä ja kovaa.

Mä olen todella pahoillani, että sinulle on käynyt myös näin. Uskon, että vaikka asian kuinka hyvin käsittelisi ammattilaisten kanssa, tulee se vaikuttamaan aina. Kun pysyt suhteessa, jossa sut on rikottu vereslihalle, muistot ei anna sen koskaan täysin parantua. Pienikin vastoinkäyminen saattaa hangata arpia auki. Jos rakkaus voittaa, ja parisuhde jatkuu, on se myös kumppanin vastuulla hoitaa niitä haavoja vuosien jälkeenkin.

Miten olette käsitellään asiaa keskenänne ja pystyttekö helposti puhumaan siitä?

Asioista pystytään puhumaan helposti, mutta toisen mieli menee aina todella alas. Se on ymmärrettävää, koska ei sitä välttämättä ymmärrä, miten hetken hurmio voi vaikuttaa toisen mieleen niin vahvasti vielä kuukausienkin sen jälkeen. Mieleen saattaa varoittamatta tulla ajatus ”mun mies harrasti seksiä mun  ystävän kanssa, silloin kun nukuin”. Joka aiheuttaa sen, että saatan purskahtaa itkuun täydessä bussissa ja miettiä, miten saisin heidät tuntemaan samaa tuskaa kuin minä.

Laitan kaiken voimani karmaan, joka tulee kyllä kusemaan ikävien ihmisten muroihin kun he sitä vähiten odottaa. Silloin mä olen vahva, eivätkä he saa minulta myötätuntoa. Onko se karmaa, että näen mieheni kärsivän minun pahasta olosta? En tiedä, mutta se on hänen työnsä tulos.

Käsittelimme asiaa aluksi itse, käyden yhdellä (todella huonolla) pariterapeutilla. Jatkamme edelleen asian käsittelyä keskenämme, mutta saimme myös kaupungin järjestämän pariterapian. Pariterapiassa käymme kahden viikon välein ja tämän lisäksi molemmilla on yksilöterapia tukemassa prosessia. Itselläni aloitettiin psykoterapia, jolloin käyn terapiassa viikottain. Mielenterveys kärsii traumaattisista tapahtumista ison iskun, jolloin sen hoitaminen on äärimmäisen tärkeää.

3 kommenttia

  1. Elluriina kirjoitti:

    En kyllä ymmärrä miksi sinä mietit mitä entinen ystäväsi miettii postauksistasi – koska sitä hän on – entinen ystävä. Saat olla ihan niin yliamouva ja syyllistävä kuin tahdot, sinulla on siihen oikeus. Miehelle sinun kannattaa antaa mahdollisuus, onhan teillä yhteinen elämä ja lapset. Mutta tämä ystävä kannattaa heittää kokonaan kauas pois teidän molempien elämästä.

    • Salla kirjoitti:

      Heippa! En niinkään mieti mitä entinen ystävä on postauksistani mieltä, mutta hän näitä lukee ja laittaa viestiä eri väyliä pitkin 🙂

  2. Johanna kirjoitti:

    Olen todella pahoillani, saman kokeneena. Minun parisuhteessa on paljon samaa kuin sinun, pystytään puhumaan kaikesta, seksi on hyvää.

    Jos ex-ystäväsi mielestä olet yliampuva ja syyllistävä… se on hänen mielipiteensä, ja mielipide on kuin preikä, jokaisella omansa.
    Minusta tässä kohtaa teidän arvomaailmat ovat erilaiset.

    Minäkään en tiedä miten tästä jatkaa/selvitä. Mennään päivä kerrallaan, kannattaako se, sitä ei tiedä kukaan.
    Voin hävitä kaiken tai voittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.