Hae
The Juurakko journal

Raskaana olevien epäoikeudenmukainen kohtelu

Kerroin eilen oman tarinan, miten sain potkut raskauden takia (Luettavissa täältä). Kyselin myös teidän kokemuksia epäoikeudenmukaisesta kohtelusta työelämässä kun olette olleet raskaana. Näitä viestejä oli todella surullista lukea, miten tämä voi olla näin yleistä Suomessa, missä kuitenkin laki antaa suojaa raskaana olevalle naiselle. Tässä postauksessa on teidän tarinoita, mistä on yksityisyydensuojan takia poistettu henkilöiden nimet sekä tunnistettavat piirteet yrityksistä.

Kun toiset sanoo, ettei raskaus ole sairaus

Hoitoalalla olin ennen esikoisen syntymää. Raskaus oli aika vaikea ja olin aika alussa sairaslomalla syynä ”uhkaava keskenmeno”. Takaisin töihin mennessä sitten kuulin miten toiset puhuivat, että ”raskaus ei ole sairaus, luistaa vaan töistä”yms. Huoneessa oli silloin myös yksikön vastaava sairaanhoitaja paikalla, kukaan ei edes yrittäny esittää että eivät olisi huomanneet minun kuulevan, kun tulin töihin. Yksikön ainoa miespuolinen työkaveri sitten tarjoutui usein avuksi ja oli yksi harvoja joka ei puhunut pahaa, johtuiko lie että oli meidän lähin naapuri myös ja näki kaikki hankaluudet mitä oli raskauden aikana. Loppu raskaudesta lähin esimies melko suoraan sanoi, että hän nyt jatkaa noiden muiden tyttöjen sopimuksia, sullahan alkaa kohta äitiyslomakin ? vasta myöhemmin tajusin, että olisin liiton kautta voinut asiasta metakan nostaa, mutta koska kuulin mitä toiset puhui selän takana ja miten kaikki käyttäytyi tylysti minua kohtaan loppu ajan niin annoin asian olla.

Se hankala tapaus

Uutinen raskaudesta otettiin hyvin vastaan, sovimme että tuuraajan rekry aloitetaan vasta hieman myöhemmin, kun raskaus on edennyt hieman pidemmälle. Rekry haluttiin kuitenkin aloittaa jo paljon sovittua aikaisemmin, jolloin minä olin se hankala tapaus. Sain osakseni hyvin asiatonta ”palautetta” hyvin asiattomalla tavalla ilmaistuna, joka varmasti täyttäisi kaikki kiusaamisen merkit. Olin shokissa ja tilanne varjosti raskautta. Kun yritin kuukausien jälkeen ottaa asian esimieheni kanssa puheeksi, ei hän suostunut keskustelemaan kanssani, vaikka tarkoitukseni oli saada asia sovittua. Töihin paluu mietityttää ja jännittää, myös oman kokemuksen jakaminen tuntuu pelottavalle.

Raskauspahoinvointi oli työnantajalle liikaa

Sain potkut raskauspahoinvoinnin aiheuttaman sairausloman takia vakkarityöstä. Yhtäkkiä alkoi löytymään kaikenmoista vikaa mun työpanoksesta.. koin tästä tosi voimakasta häpeää pitkään. Tuntui että se oli mun oma vika, vaikka en todella tilanteelle mitään voinut.
Sitten on koettu myös tää perinteinen toisessa raskaudessa, kun olis ollut aika tehdä uusi määräaikainen sopimus. Kuinka yllättävää, että yhtäkkiä mun työpanosta ei tarvittu sitten siinä seitsemännellä kuulla raskautta.

Ei nuoria naisia töihin, nehän saa lapsia.

On kyselty että onko suunnitelmissa tehdä lapsia ja että ei ota töihin ketään sellasta joka meinaa perheen perustaa. Sen jälkeen vasta opin että tuollasiin kysymyksiin ei tarvi ees vastata.

Oliko se vahinko?

Mä sain potkut kun odotin ekaa lastani vuonna 2014. Olin töissä parturi-kampaajana ja olin ollut jo pari vuotta siellä töissä. Ilmoitukseni jälkeen alkoi kyräily ja kuiskuttelu pomon taholta. Helmikuussa pari kk ennen loman alkua hän antoi lapun käteen ja ehdotti et voinhan mä alkaa toiminimellä tekemään. Kieltäydyin ja pari viikkoa sen jälkeen huomasin että hän etsi työntekijää yritykseensä. Valitin pamille asiasta ja sen jälkeen sain uuden ehdotuksen että takaisin hän voi ottaa mutta vain yhden vuoron viikossa ja sekin lomautuksen jälkeen. En ottanut vastaan näin naurettavaa ehdotusta. Sittemmin hän on jo eläköitynyt, toivottavasti joku vähän fiksumpi henkilö pitää tuota paikkaa nykyisin. Riistopaikka muutenkin, ylityökorvauksia sai aina kinuta ja soitteli vapaa-ajallakin ja kyseli onko liike varmasti siivottu jne. Ensimmäinen kommenttinsa raskaudestani oli :”oliko se vahinko?” Ei tosiaan haitannut jäädä ansiosidonnaiselle ennen äitiyslomaa. Irtisanomisen syy oli ”tuotannolliset ja taloudelliset syyt”

Esimies tulee kotipihalle vain antaakseen kenkää

Olin juuri aloittanut uudessa työssä, olin ollut siellä kaksi viikkoa kun sain tietää olevani raskaana. En kuitenkaan kertonut sitä työnanatajalle vielä silloin. Meillä oli kehityskeskustelu noin 2kk työsuhteen kohdilla, esimieheltäni tuli kehuja työpanoksesta ja siitä, miten olin päässyt omalla ammattitaidolla lehteen. Tunsin oloni turvallisesksi ja halutuksi työporukkaan, siksi kerroin että olen raskaana. Kertomisen jälkeen olin seuraavan päivän vapaalla, esimieheni soittaa ja kysyy olenko kotona? Hämmennyin ja vastasin myöntävästi. Esimieheni odotti kotini pihalla ja käski luovuttaa työavaimet. Työsuhteeni loppui koeaikapurkuna, en koskaan asiaa vienyt mihinkään. Tämmöinen tilanne hämmentää, eikä siinä osaa toimia oikein. Potkut nolotti, eikä asiaa koskaan sen enempää puitu.

 

Monissa viesteissä paistoi pelko, pelko puhua näistä ääneen, koska jos kirjoittaja tunnistetaan tai yritys, niin olisi koko oma ura vaakalaudalla. Pelätään sitä, että yritys mustamaalaa sen uhrin. Mä tunnistan nämä pelot, mä olisin halunnut huutaa sen tuskan ja kaiken epäreiluuden maailmalle. Tuoda sen ravintolan ”oikeuden eteen”, mutta kuka mua olisi enää palkannut? Miksi uhrin pitää kärsiä suuremmat tappiot, miksi näistä asioista puhuminen vaikuttaa uhrin uraan, eikä syyllisen yritystoimintaan?
Saatat olla kiinnostunut myös
Kun sain potkut raskauden takia
Raskauskuulumisia

Kun sain potkut raskauden takia

Olin irtisanoutunut edellisestä työstäni, esimiesasemani vuoksi irtisanomisaikani oli kuukausi. Uusi työ odotti jo ihan kulman takana, olin niin innoissani! Sen kuukauden aikana kävi kuitenkin jotain odottamatonta, mä tulin raskaaksi. Söin minipillereitä, ja olimme olleet mieheni kanssa vasta muutaman kuukauden yhdessä, joten raskaus ei ollut alkujaan suunniteltu. Päätimme kuitenkin pitää lapsen. Haasteita toi raskauspahoinvointi ja uusi työ, ja mietin miten kerron uudelle työnantajalleni raskaudesta? Päätin kuitenkin odottaa, en voinut ensimmäisten viikkojen aikana kertoa. Halusin ensin näyttää, että olen hyvä ja että musta kannattaa pitää kiinni. Tässä on mun tarina siitä, miten sain potkut heti kun kerroin raskaudesta.

Minkälainen työ

Olin juuri päässyt etenemään urallani, olimme yhtä mieltä yrityksen omistajan kanssa siitä, että multa löytyy just ne taidot mitä juuri heidän ravintolansa tarvitsee. Mä tein kaikkeni että olin korvaamaton, kehitin uusia tyylejä, jotta nykyisiä tuotteita voi valmistaa tehokkaammin, suunnittelin kokonaan uusia tuotteita, pidin kiinni laadusta. Halusin että kaikki on upeaa, se ravintola oli kuin oma.

Aloin kuitenkin huomaamaan seikkoja, jotka kummastutti. Esimiesten väliset palaverit olivat palkattomia, eli sun oli pakko lopettaa suorittava (palkallinen) työ aikaisemmin, jotta pystyt osallistumaan palaveriin, mutta et saanut kuitenkaan ottaa ketään sun tilalle tekemään sitä suorittavaa työtä loppuun.

Jos tehot laskivat (eli mikä on myynti versus paljon on ihmisiä töissä), sun oli pakko lähettää ihmisiä kotiin. Vaikka jokaisella työntekijällä on oikeus olla töissä juuri se aika, mikä työvuorolistaan on merkitty. Jos työntekijä ei joustanut, sai hän lähteä. Jos esimies laittoi työntekijät siivoamaan välittämättä tehoista, laitettiin hänet pois. Näin korona-aikaan tuntuu entistä inhottavammalta tietää, että nämä paikat vielä purskuttaa missä siivoamista ei pidetä arvossaan.

Olen esimiehenä lempeä ja haluan pitää omien alaisten puolia, se oli kuitenkin hankalaa kun työntekijät lähtevät, mutta heidän tilalleen ei palkata ketään. Olin useasti sanonut omistajalle sekä omalle esimiehelleni, että ei tässä vaadita kuin yksi ihminen sairastuu ja olemme pulassa.

Mä aloitin joskus työt jo kolmelta, että voin taata take away -tuotteiden riittävyyden. Silti tämä ei riittänyt, sain kuulla ihmetystä miten en pärjää töissäni. Selitin tietenkin, että kyseessä on alimiehitys. Ei kaksi ihmistä voi pyörittää ravintolaa tai valmistaa tuotteita niin, että ne riittävät iltayhteentoista jos vuorot loppuu jo viideltä. Iltavuoroon ei voinut laittaa ihmistä, koska sellaista ei ollut. Aamuvuoro vaati kolme ihmistä ja meitä oli vain kaksi.

potkut oli vain kirsikka kakun päällä

Olin kotona itkenyt Andreakselle, etten tule jatkamaan työssä. Työntekijöiden oikeuksia pitää polkea oman esimiehen käskystä, mutta myös sun omia oikeuksia poljetaan ja sen pitäisi olla OK. Mä näin usean ihmisen saavan potkut ennen mua. Toki sitä pelkäsin myös itse, mutta en nähnyt että se olisi oikeasti edessä. Olin työskennellyt noin kaksi kuukautta, kun ilmoitin raskaudesta työnantajalle. Raskaus alkoi näkyä ja halusin olla reilu kaikinpuolin.

Sitten sairastuin influenssaan, olin sanonut töissäni aikaisemmin, että olemme huonossa hapessa heti kun joku sairastuu. Tällä kertaa se olin minä, olin korkeassa kuumeessa kotona ja tiedustelin omalta esimieheltä, jos hän voisi avata vuoroja extra-firmoihin. Hän ei voinut, koska oli mun tehtävä huolehtia oma tonttini.

Avasin vuorot kotona, sain tekijän joka oli englannin kielinen, eikä koskaan työskennellyt minun osastolla. En ollut hänelle tarpeeksi selvästi sanonut että ravintolan avaaminen tapahtuu yksin, hän oli kauhuissaan ja soitteli minulle. Olin edellisenä päivänä kirjoittanut noin kolme A4-sivua ohjeita englanniksi, mitä hänen pitää tehdä. Silti on vaikea ohjeistaa mm. uunien käyttöä paperilla tai edes puhelimen välityksellä.

Oma esimieheni oli töissä ja raivoissaan, koska hänen aikaa meni opastaessa tätä työntekijää. Tietenkin hän tukeutui enemmän esimieheen joka siellä oli paikalla. Esimieheni soitti minulle ja sanoi, ettei hänellä ole aikaa opastaa tätä työntekijää ja käski minut paikalle. Minä tulin, minä oikeasti tulin 39 asteen kuumeessa töihin, ääni painuksissa opettamaan miten uunit laitetaan päälle ja mitä hänen pitää tehdä. Työntekijä oli todella pahoillaan siitä, että minä tulin ja toivoi että menisin kotiin lepäämään. Olin samaa mieltä, että se olisi paras ratkaisu, mutta opastin häntä vielä parhaani mukaan.

En muista monta päivää olin sairaslomalla. Ehkä melkein viikon, kunnes esimieheni pyysi minut tulemaan paikalle töihin. Kysyin mitä asia koskee? Ajattelin, että saan noottia siitä, että olen sairastanut muita nopealla vierailuilla töissä. Vaikka senkin tein hänen käskystään. Esimieheni sanoi, että haluaa keskustella työasioista, menin enkä osannut aavistaa, että potkut odottavat minua.

Mitä seurasi kun ilmoitin liittoon

Olin shokissa, olin paranemaan päin, mutta vielä sairaslomalla kun kävin töissä hakemassa irtisanomisilmoituksen. Syynä oli koeaika, olin kuitenkin noin 1,5vk sitten kertonut raskaudesta ja sen jälkeen vielä sairastanut influenssan ja perehdyttänyt ihmistä töihin kotoa käsin. Tämä oli käsittämätöntä!

Olin yhteydessä PAM liittoon, siellä voivoteltiin ja pyydettiin että kirjaan ylös kaikki tapahtumat. Kirjoitin PAMille pitkän, noin 5 sivun mittaisen raportin kaikista epäkohdista mitä töissä oli. Minulle ei kuitenkaan kerrottu miten tilanteet etenee. En esimerkiksi tiennyt, että työnantaja puoli saa käsiinsä tämän minun kirjoituksen ja voi keksiä siihen kaikki perusteet.

Heillä oli varatuomari kirjoittamassa työnantajan näkemyksen, mä edustin kirjoituksella itseäni. Mun lakitietämys ei ole niin hyvä, että ymmärtäisin sanavalintojen tai lauserakenteen painoarvon. PAM ei koskaan vetänyt tätä tapausta oikeuteen, se tuntui samalta, kuin että he olisivat sanoneet mun olevan huono. Vaikka tein kaikkeni sen yrityksen eteen, olin tehnyt kahden viikon työtunnit ”varastoon” pelkkinä ylitöinä. Taakka oli kohtuuton ja mulla oli todisteet miten muiden oikeuksia poljetaan. Se ei kuitenkaan riittänyt, ilmeisesti siinä olisi ollut liikaa vaivaa ja voitto ei olisi tarpeeksi varma.

Tilanne ei siis edennyt mihinkään, mä jollakin asteikolla masennuin. Hain töitä, mutta en edes tosissaan. Jo työnhaku kirjeessä kerroin raskaudesta, en saanut yhtään haastattelukutsua.

Mitä tunteita potkut aiheutti

Vaikka tiesin, etten olisi jatkanut töitä kyseisessä paikassa äitiysloman jälkeen, tiesin ne kaikki epäkohdat ja suoran yhteyden raskaudesta kertomiseen, oli ne potkut kuin matto olisi vedetty koko mun uran alta.

Koen olevani ihan paska, ehkä nämä tekaistut väitteet on totta. Mä en osaa tehdä mitään oikein. Siinä masennuksen syvässä kuopassa ei auttanut muistikuvat edellisistä työpaikoista, jossa mun panosta kehuttiin jopa mun vanhemmille. Mä en ollut koskaan saanut potkuja, olin aina se korvaamaton apu ja olkapää. Mä venyin aina niin että paukkui, koska se on normaali täällä burnout-kulttuurissa. Töitä pitää tehdä ja siitä kuormasta pitää vielä olla kiitollinen.

Mä jäin työttömäksi 5kk ennen laskettua aikaa, koko työttömyysaika sekä äitiysloma meni omien tunteiden kanssa taistellessa. Koin melkein paniikin omaisia tunteita kun piti hakea oman alan töitä. Onko musta siihen enää? Tilannetta voisi kuvailla, kuin olisit tippunut hevosen selästä ja luokkaantunut vakavasti. Mitä pidempää välttelee satulaa, sitä isompi kynnys sinne on hypätä. Mä olin vihainen siitä, että joku oli saanut mut siihen tilaan. Tärisevä, paniikkihäiriöinen ihmisraunio, jonka on vielä pakko hyppää satulaan.

Mä kuitenkin työllistyin heti äitiysloman jälkeen ja se oli hienoa! Raskauduin kuitenkin taas, koeaika oli vielä käynnissä, enkä todellakaan halunnut asiasta kertoa. Vaikka esimiehet olivat ihania ja ymmärtäväisiä, koin traumat vahvasti sielläkin. Mä sain keskenmenon, mutta olin silti seuraavana päivänä töissä. Se varmasti omalta osaltaan kertoo mihin tämä trauma mua ajoi. Keskenmenosta voit lukea täältä.

potkut traumatisoi

Jos sä et ole koskaan saanut potkuja, niin se helposti traumatisoi. Enkö mä ollutkaan tarpeeksi hyvä? Jos perusteita ei tule, tai jos ne ovat täysin keksittyjä, voi se aiheuttaa identiteettikriisiä. Aina kannattaa hakea apua, liiton tehtävä on auttaa, vaikka mä en saanut sieltä apua, niin se on kuitenkin ensimmäinen rasti.

Ole myös yhteydessä psykologiin, jotta pääset kertomaan tunteitasi ammattilaiselle. Saat työkaluja käsitellä sitä tunnemyrskyä, jos tilanne olisi nyt, hakisin apua. Yksin piehtaroiminen masennuksessa on pitkä ja kivinen tie, siitä selviää, mutta millä hinnalla? Työsopimuslaki on kaikkien alojen pohja, josta on hyvä tarkistaa toisinaan omat oikeudet, sekä velvollisuudet.

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää raskauden takia tai sen vuoksi, että hän käyttää oikeuttaan perhevapaaseen. Työntekijän irtisanomisen katsotaan johtuneen raskaudesta tai perhevapaan käytöstä, jos työnantaja ei voi osoittaa sen johtuneen muusta seikasta. (TEHY)

Teidän kokemuksia kerron seuraavassa postauksessa! (TÄSSÄ)

Saatat olla kiinnostunut myös

Kuka mä olen?

Vanhempien turvasana

Keskenmeno