Uusi arki, missä on aikaa rauhoittua
Aatos aloitti päiväkodin maanantaina ja on viihtynyt siellä todella hyvin. Pientä itkua on ollut havaittavissa ulos lähtiessä sekä hakutilanteissa, missä ikävä ottaa vallan. Tämä viikko mennään vielä lyhennetyillä hoitopäivillä, mutta ens viikolla alkaa jo täydet päivät. Miten jännittävää! Nyt kaikki lapset ovat päivisin joko koulussa tai päiväkodissa, meillä on täysin uudistunut arki, jossa on myös aikaa rauhoittua.
En muistanutkaan, kuinka hyvältä tuntuu keskittyä omiin töihin, tehdä jotain sellaista mihin ei liity lapset. Alan vaihdon myötä työnteko on muuttunut paljon, nyt ei ole fyysistä toimipistettä ja tusinan verran työkavereita, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Se ei kuitenkaan haittaa, olen kaivannut tätä hiljaisuutta ja mahdollisuuksia vaihtaa työpistettä oman tunteen mukaan. Mikä paikka tuntuu tänään inspiroivammilta?
Työrauha tekee mielelle hyvää
Ei kaikkien tarvitse tehdä töitä tai koulua, kun ovat lasten kanssa kotona, mutta tämä on verrattavissa ihan mihin tahansa omaan juttuun mistä nauttii. Kun sitä saa rauhan sille omalle ajalle ja mieleiselle tekemiselle, sitä on läsnäolevampi ja pitkäpinnaisempi vanhempi. Voisin tähän sepustaa ties kuinka pitkän listan hyödyistä, mitä omasta ajasta saa, mutta paras tapa on vain kokea tämä. Jos se ei ole mahdollista, niin ei hätää, se aika vielä koittaa.
Uusi arki meille kaikille
Nyt perheen jokaisella jäsenellä on ne omat päivittäiset rutiinit, oma aika ja erossaoloa muista. Tämä tuntuu kuin avaisi täysin uuden oven, korona-vuoden synkkyydestä jälleen valoon. Nyt kun meillä vanhemmilla on ollut aikaa toisinaan rauhoittua tai olla muiden aikuisten kesken, on kotona konfliktit vähentyneet. Ei ne tietenkään kadonneet ole, herranjestas meillä on kolme lasta joilla jokaisella on joku vaihe menossa.
Meille on tullut uudenlaisia rutiineja, jossa työt hoidetaan oikeasti työajalla. Ei ole enää yövuoroa, missä kirjoittaa raporttia aiheesta mikä ei juuri silloin jaksaisi kiinnostaa. Olemme jopa jaksaneet ulkoilla lasten kanssa enemmän, hullua miten energiaa tuntuu virtaavan! Vaikka eihän se ole hullua, jos mietitään että auringon määrä kasvaa kovaa vauhtia. #backtoreality
Kohta pukkaa kesälomat ja ajattelin pitää myös omasta työstäni pientä lomaa. Katsotaan miten maltan ♥ Ihanaa alkavaa kesää sinulle, toivottavasti siellä arki myös rauhoittuu.
Saatat olla kiinnostunut myös
Vanhemmuuden pituushyppy
Vanhemmuuden Olympiaisista päivää! Tänään vuorossa vanhemmuuden pituushyppyä, tässä ratkaisee se, kuka hyppää pisimmälle vaatimusten listalla, ojentaa muita vanhempia, ei tee virheitä ja toimii moitteettomasti yhteiskunnan normien suhteen. Automaattinen hylkäys tulee heille, jotka kyseenalastavat normeja, toimivat ”maalaisjärjen” mukaan ja tekevät joskus virheitä kasvatuksessa.
vanhempien olympialaiset
Vanhemmuus on kisa, kuka onnistuu paremmin ja kuinka äänekkäästi ohjeistat muita tai kerrot heidän epäonnistumisistaan. Mistä tämä täydellisyden tavoittelu on lähtenyt? Iso muutos aikaisempiin sukupolviin verrattuna on sosiaalinen media, sen kautta annetaan raamit täydellisestä vanhemmuudesta. Somessa ei näy se, kun lapset on surullisia, mahdottomia tai koti on sotkuinen. Somen tarkoitus on aina ollut jakaa omat onnelliset hetket, sen idea on hyvä, vaikka käyttäjien ajatusmaailma on vääristynyt luulemaan sitä koko totuudeksi.
Pyritään saavuttamaan jotain sellaista, mitä ei ole olemassa.
Tuomaroinnin kohteena
Somessa tulleet kommentit liittyen kasvatukseen tai sukulaisen ”hyvällä tarkoitetut neuvot” tuntuvat pahalta. Näiden neuvojen antaja oikeuttaa omat sanansa usein lauseella ”minähän tässä ajattelen vain sinun parastasi”. Et ajattele, se että annat neuvoja henkilölle joka ei niitä pyydä, tarkoittaa sitä että suojelet sun omaa tapaa toimia. Ihminen joka pitää omaa toimintamallia ainoana oikeana, ajaa sitä samaa muille. Tällä hän perustelee muille, mutta myös itselleen miksi tämä on OIKEIN. Vanhemmuus ja kasvatus on kuitenkin niitä asioita, missä ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Toisen perheelle ei toimi ne asiat mitkä toimivat muille, älä siis tarjoa neuvoja pyytämättä.
Olen saanut kuulla arvostelua lapsemme mielenterveydestä, mutta myös niitä inhottavia toteamuksia ”Ei kai teillä vaan …” tai ”Jos mä olisin sä, niin tekisin nyt näin!” Mä olen niin kypsä niihin, en ole ilmoittautunut mihinkään kisaan joten millä oikeudella vanhemmuutta arvostellaan?
”Ihan hyvällä nyt neuvon”
Pitäisit enemmän kuria lapsille
Jos sä aina annat vaihtoehtoja lapsille, ne kasvaa ihan vinoon
Et sä voi lapsille kertoa seksuaalisuudesta mitään, se on sama kuin antaisi heidän katsoa pornoa!
Sormiruokailu on ehkä ihan fine, mut oikeesti? Miten sä voit sietää tota sotkua
Ei sun noin kannata tehdä! Siis meidän Jani-Petteri ei hyötynyt tuosta mitään
Älä vaan osta unipesää, sitteriä, pinnasänkyä, liikaa vaatteita. Ne oli meille ihan turhia.
No selkeesti toi sun kasvatustyyli ei toimi
Lempee kasvatus on täysin sama kuin vapaakasvatus, pilalle ne kaikki menee.
Jokainen meistä saa kuulla ”ihan hyvällä tässä neuvon” -vinkkejä. Se on rasittavaa, koska kenenkään muun kokemus ei ole verrannollinen siihen mitä toisella tulee olemaan. Nyt mä annan sulle neuvon, älä kuuntele muiden neuvoja. Tee mikä teidän perheelle on paras