Hae
The Juurakko journal

Synnytyskirje

Synnytyskirje, toiveet ja pelot.

Mulla on takana kaksi hyvin erilaista synnytystä, ensimmäinen oli nopea, mutta traumaattinen. Hoitohenkilökunta oli ihanaa, mutta yksin synnyttäminen vaikutti todella paljon omaan mielentilaan. Se vaikutti paljon myös silloiseen parisuhteeseen. Toisessa synnytyksessä mieheni on tukena ja toivon mukaan hän pääsee myös tähän kolmanteen. Oman kumppanin tuoma turva ja lohtu on todella tärkeää niiden kipujen keskellä. Synnytyskirje on aina hyvä tapa tuoda omia aikaisempia kokemuksia esille, toiveita sekä pelkoja. Näin hoitohenkilökunta osaa varautua ja hoitaa sinua paremmin.

Ensimmäisestä lapsesta jouduin jo edellisenä iltana sairaalaan sisälle korkean verenpaineen takia. Epäiltiin raskausmyrkytystä, mutta todellisuudessa lähenevä synnytys nostatti verenpaineet todella korkealle. Synnytyssaliin siirryttiin noin yhden aikaan aamuyöstä, kun limatulppa oli irronnut ja olin 4cm auki. Oliver syntyi klo 5.59, noin 45 minuutin ponnistuksen jälkeen.

Toinen synnytys käynnistyi päivää ennen laskettua aikaa, kun klo 6.00 aamulla meni lapsivedet. Koska supistuksia ei tuolloin vielä ollut, pyysivät he sairaalaan näytille vasta puolen päivän aikaan. Pääsimme sairaalasta vielä kotiin ja kipeät supistukset alkoivat vasta kolmen aikaan aamuyöstä. Niilo syntyi kuitenkin vasta 18.00 aikaan iltapäivästä. Vaikka ponnistusvaihe kesti noin 20 minuuttia, oli synnytys kaikinpuolin kivuliaampi ja pidempi kuin ensimmäinen.

synnytyskirje tulevaan synnytykseen

Toivon, että tuleva synnytys menisi nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti. Niilon synnytyksessä sain oksitosiniinia nopeuttamaan synnytystä – koin kuitenkin sen tehneen supistuksista entistä kipeämpiä. Silloin oli vaikeuksia saada epiduraali laitettua, joka puudutuksena on ollut minulle kaikkein paras ja toimivin. Epiduraalipuudutuksen haluan myös tässä kolmannessa synnytyksessä, ennen sen laittoa toivon pärjääväni ilokaasulla, kuten myös aikaisemmissa synnytyksissä. En ole kokenut muuta, kuin perinteisen synnytyksen sängyssä makoillen. En ole edes osannut kaivata vaihtoehtoja, jotenkin siinä tilassa ei huvita paljoa liikkua tai nähdä vaivaa kokeilla ammetta. Nyt olen kuitenkin avoin kaikille vaihtoehdoille, jos ammeessa olemista on mahdollisuus kokeilla, sitä varmasti kokeilen. En kuitenkaan halua olla ammeessa ponnistusvaiheessa.

Koen tärkeänä, että mieheni pääsee mukaan synnytykseen. Siinä on kuitenkin monia mutkia matkassa; rajoitetaanko tukihenkilöiden osallistumista synnytykseen entisestään, sairastuuko Andreas tai saammeko vanhemmat lapset hoitoon riittävän ajoissa. Tähän vaikuttaa se, milloin synnytys alkaa ja se, kuinka nopeasti synnytys etenee. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan, viemme lapset sekä koirat minun vanhemmille Lohjalle muutamaa päivää ennen laskettua aikaa. On kuitenkin vaikea ennustaa milloin Ruttu päättää syntyä, mitä jos syntyykin viikko ennen laskettua tai sen jälkeen?

Minulla on jo nyt ollut suhteellisen tiheitä ja epämukavia harjoitussupistuksia, mutta vaikea sanoa ennustaako ne synnytystä ennen laskettua aikaa vai ei.

Päällimmäinen toive on, että kaikki sujuu synnytyksessä hyvin, Ruttu on terve ja pääsemme nopeasti kotiutumaan. 

Saatat olla kiinnostunut myös

Sairaalakassi ja sen sisältö

Raskauskuvaukset

Ihana, kamala raskaus

Miten oma koulunkäynti onnistuu, kun lapset kotona?

Voin jo heti alkuun todeta, ettei se nyt kauhean hyvin mene.

Lapset menevät aina tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi, joten priorisointi on helppoa. Ensin katsotaan kotiopettajana, että Oliver osaa aloittaa koulutehtävien teon, ruoka on tehtynä (tai edes kaupassa käyty), Niilolla on aktiviteettia missä viihtyy, eikä kummallakaan lapsella ole vaaraa teloa itseä, toisiaan tai koiria, voi hetkeksi avata oman tietokoneen. Tärkeää on silti pitää silmät auki (myös selässä) ja jalat valmiina blokkaamaan, jos Niilo yrittää jyrää koirat potkumopolla. Toki päiväuniajat käytetään mahdollisuuksien mukaan hyödyksi, mutta niihin on buukattu myös Oliverin auttamista, ruoanlaittoa sekä yleistä kodin siivousta, jäljellä oleva aika otetaan irti läppärin ääressä

Oma opiskelu menee kakkossijalle

Kurssitehtäviä on paljon, niihin tarvitaan keskittymistä ja tunteja. Itseltä jäi myös viime syksynä tekemättä työssäoppimisraportti, joka tarkoittaa, että se kymmenen opintopisteen raportti pitäisi kirjoittaa nyt keväällä.

Vaikka stressi yrittää pukata päälle pahemman kerran, täytyy vaan hengittää, ja todeta, että kevään kurssit voi suorittaa myös myöhemmin. Nyt suorittaa vain ne, mitkä pystyy, eikä koe painetta siitä, että osa kursseista täytyy suorittaa uudestaan, paremmalla ajalla.

Vaihtoehtoja kuitenkin löytyy, kun Ruttu hieman kasvaa voin jatkaa opintoja ja tarvittaessa jäädä hetkeksi hoitovapaalle suorittamaan puuttuvia opintoja. Valmistuminen viivästyy jo vuodella, koska tämän äityisloman ajattelin viettää hieman helpommin, enkä siis suorita kursseja tämän kevään jälkeen. Kouluun paluu on ajankohtainen vasta 2021 syksyllä.

Nyt pyrin suorittamaan kaksi tehtävää, nämä ovat työssäoppimisraportin kirjoittaminen ja jo meneillään olevan projektin suorittaminen. Projektin toteutus venähtää suunnitellusta, mutta kurssia on onneksi toukokuun loppuun saakka. Jos näistä kahdesta tehtävästä jää aikaa, suoritan tutkimuskurssini tehtävän, jossa tekisin tutkimuksen yrittäjille, heidän tietämyksestään mikro- ja nanovaikuttajien roolista vaikuttajamarkkinoinnissa sekä mikro- ja nanovaikutajien hyödyt verrattuna isompiin vaikuttajiin. Aiheet ja raportoinnit ovat laajoja, joten aika riittää maksimissaan näihin kolmeen tehtävään, riippuen nykytilanteesta ja sen muutoksista. Kursseja, jotka menisi uudelleen suoritettavaksi, olisi kaksi. Olisi ihanteellista saada suoritettua 20 sivun mittainen markkinointistrategia, verkkolukupiiri revenue managementista ja monta muuta tehtävää.

Nyt täytyy vaan todeta, ettei siihen pysty. Tilanne on mikä on, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Ollaan armollisia itsellemme, se mikä ei onnistu tänään voi onnistua huomenna. Eli ehkä toukokuussa, tai ensi vuonna kun tämä poikkeustilanne on ohi.

Voit olla kiinnostunut myös:

Synnytys poikkeusoloissa

Mitä on monimuoto-opiskelu? Kannattaako se?

Selviytymisopas – äiti, opiskelija ja yrittäjä