Lapsen synttärit koko luokalle
Kuuluin pitkään siihen kastiin, joka ajatteli ettei meidän lompakko kestä koko luokalle järjestettäviä synttäreitä. Koin huonoa omatuntoa siitä, miten netissä paasataan siitä, että kaikki pitäisi kutsua, ettei kukaan jää ulkopuolelle. Tässä on todella hyvä pointti, mutta olen aina onnistunut käyttämään paljon rahaa jo alle 10 vieraan juhliin. Pelkäsin, että isommat synttärit olisi ajanut meidät vararikkoon, mutta saimme järjestettyä 20 lapsen kemut alle satasella! Lisäksi meidän koti pysyi täysin ehjänä.
miten synttärit meni?
Asumme neliössä, jossa on 81m2. Tilaa on siis hyvin rajatusti, mutta lapsia ei haittaa vaikka ruokailu ei onnistu saman pöydän ääressä. Tuotiin muutamat jakkarat ja sohvapöydät lähettyville, joita voidaan antaa tarpeen mukaan. Ruokailu oli suurin asia, missä tein muutoksia aikaisempiin synttäreihin verrattuna, sekä omaan ajatusmalliin.
- Kertakäyttöastiat – koska ne tippuvat aina lattialle ja on paljon helpompi heittää pahvilautanen kierrätykseen, kuin alkaa tiskaamaan astioita.
- Supistettu menu – ei lapset tarvitse kymmentä eri sorttia, he syövät juuri sitä mitä on tarjolla. Panosta siihen, mutta älä stressaa jos kakku on vino. Niin kuin meillä oli.
- Ohjelma – Ohjelmaa ei tarvitse välttämättä suunnitella etukäteen, mutta varaudu siihen että aikuisen täytyy keksiä leikkejä missä jokainen voi olla mukana. Jos oma ääni ei riitä, niin megafoneja myydään Tigerissa!
- Älä suorita – tähän itse sorrun usein, kaiken pitää olla siistiä ja ihanaa. Vaikka ei lapset näe sitä, oletko höyrypesurilla vetänyt sohvan ennen heidän tuloa. Pieni epäjärjestys ei haittaa, kunhan jokaisella on hauskaa. Koristeisiin emme käyttäneet rahaa, vaan hyödynsimme meiltä löytyviä koristeita. 9-ilmapallo oli ostettu jo aikaisemmin.
Mitä tarjosimme
Nyt supistimme tarjottavia tuntuvasti ja ostimme seuraavasti;
- 3 pss sipsiä
- 1 kg karkkia
- 3 pussia pakaste-patonkia
- 1 rs viinirypäleitä
- 1 pss mandariineja
- 1 pieni vesimeloni
- 1 rs pensasmustikoita
- 25 juustohampurilaista á la McDonalds
- 1 korkea kakku.
Kakun tein itse, siinä oli kaksi 4 munan kakkupohjaa, kaksi pussia kakkumoussea (vanilja/hasselpähkinä), kuningatarhilloa ja pensasmustikoita.
Kauppareissu maksoi noin 60 € ja hampparit noin 30 €
Syömättä jäi
- 1,5 pss sipsiä
- 2 pss patonkia
- hedelmiä yhteensä kourallinen
- 6 hampurilaista
- ja 1/6 osa kakkua
joten vähempikin olisi riittänyt.
Synttärit ja ohjelma
Synttäriohjelma tuli aivan lonkalta, en ollut uhrannut tälle ajatustakaan. Kysyin kuitenkin synttäreiden aikana, mitä he haluaisivat leikkiä?
Ensimmäisenä ohjelmassa oli silmäniskumurhaaja, olohuone oli kuitenkin suhteellisen ahdas tähän ja peliä jaksettiin pelata vain kaksi kertaa. Tämän jälkeen pelattiin levyraatia, jossa lapset sai kirjoittaa lapulla musiikkitoiveensa ja ne yhdessä kuunneltiin ja arvosteltiin. Aikuinen laski pisteet ja katsoi voittajabiisin. Ehdoton suosikki oli kuitenkin Kahoot! -peli. Kaikilla ei ollut puhelimia mukana, mutta jaettiin lapset tiimeihin.
Kahoot! on tietovisa joka toimii verkossa, pelissä löytyy muiden rakentamia kyselyitä ja voit myös luoda omasi! Voit tutustua peliin enemmän täältä. Lapset pääsivät arvuuttelemaan Disney-hahmoja, jalkapallojuttuja, BTS-bändin visaa ja yleistietoa Suomesta. Lapset olivat innoissaan, eikä millään olisi halunneet lähteä kotiin.
Pidän jatkossakin koko luokan synttäreitä, mikä parantaa myös luokan yhteishenkeä!
Lue myös
Kun lapsi kysyy, miksi äidin pitää syödä lääkkeitä?
Kaikki isot juhlat menee nyt sivu suun
Aloitin noin 1,5 vuotta sitten suunnittelemaan, minkälaiset 30v-juhlat haluan. Ajatus oli vuokrata upea tila, missä upeat maiseman, koristeluun panostettu, mahdollisuus saunoa ja juoda hyviä drinkkejä. Vuosi sitten mietin, uskaltaako paikkoja varata kun pandemia iski vasten kasvoja. Etäkoulun ja -päiväkodin alkaessa unohdin suunnittelun täysin, enkä paikkoja varannut. Nyt viimeiset kaksi kuukautta on tuntunut aika pahalta, kun ajattelee, että itselle merkityksellinen pyöreiden vuosien juhlinta menee sivu suun. Me ei voida myöskään viettää Aatoksen ensimmäisiä synttäreitä kuin perheen kesken. Se tekee mut todella surulliseksi, vaikka en mä ole ainut, jolta jää isot synttärit välistä tai joka alkaa olla kypsä tähän tilanteeseen. Me kaikki ollaan, mutta se on hyväksyttävää silti tuntea ärsytystä ja pettymystä.
kolmekymppiset drive-in -kaistalla
Olin aina kuvitellut kuuluvani siihen porukkaan, joka on viettänyt elämänsä upeimmat juhlat juuri täyttäessään 30-vuotta. On ollut paljon vieraita, upeita aktiviteetteja ja hulluttelua, nyt kuuntelen muiden muisteluita hieman katkerana. Mun juhlat voi korkeintaan olla pikaruokalan auto-kaistalla koska kaikkea ylimääräistä liikkumista kielletään.
Toki juhlat voi pitää sitten kun kaikki tämä on ohi, mutta ollaan hetki rehellisiä itsellemme. Omat kolmekymppiseni eivät ole ainoat juhlat, jotka jäävät juhlimatta tai siirtyvät tuonnemmaksi. Myöskään kaikkien juhlimattomien juhlien ahtaaminen rajoitusten jälkeiseen hetkeen ei tunnu mielekkäältä. Ei ole realistista ajatella, että tänään on Aatoksen 1v synttärit, huomenna vietetään kolmekymppisiä ja sitten kasa kissanristiäisiä, mitkä jäi viettämättä.
Saako asia harmittaa, koska jollakin on asiat kuitenkin huonommin?
Ensinnäkin täytyy myöntää, että vihaan ilmaisua, ettei joku oma tunne olisi oikeutettu, koska joku muu kuolee vaikka syöpään juuri tällä sekunnilla. Joillakin saattaa olla asiat huonommin, omat murheet saattaa olla suhteellisen pieniä ja mitättömiä kun verrataan maailman tilanteeseen vaikkapa nälänhädässä. Jokainen on silti oikeutettu omiin tunteisiin, ne pienetkin asiat saa harmittaa ja surettaa.
Olen viime aikoina kuunnellut Eeva Kolun kirjaa Korkeintaan vähän väsynyt, jossa kerrotaan todella hyvin miten sinua saatetaan käskeä miettimään, mistä kaikesta voit olla kiitollinen kun sua ärsyttää, harmittaa tai suoranaisesti vituttaa. Kiitollisuus tietenkin tuntuu paljon paremmalta kuin tyytymättömyys, mutta kiitollisuuden ei pitäisi olla leka, jolla läimitään matalaksi kaikki riitasoinnut. Sitä sortuu helposti tekemään kiitollisuudesta vaatimuksen, kun jokin tuntuu pahalle, sitä kiiruhtaa listaamaan kiitollisuuden aiheita sen sijaan, että olisi myöntänyt: nyt tuntuu pahalta. Toksisen positiivisuuden lävistämässä self-help-kulttuurissa voi unohtua, että voimme olla kiitollisia ja ihmisiä, joista tuntuu joskus pahalle. Kun antaa tilaa inhimillisille tunteille, ihan kaikenlaisille tunteille, myös kiitollisuudesta tulee aidompaa ja syvempää. (Eeva Kolu)