Hae
The Juurakko journal

Vaikeista aiheista puhuminen

Arka aihe

Olen viime aikoita kirjoitanut paljon aiheista, jotka herättävät vahvojakin mielipiteitä puolin ja toisin. Näissä kirjoituksissa avaan itseni koko maailmalle, seison alasti parrasvaloissa ja odotan minkälaisia reaktioita saan. Usein kirjoitukseni löytää ne jotka ovat samaa mieltä ja osaavat samaistua, mutta aina on niitä jotka ovat täysin toista mieltä. He tekevät sen yleensä myös hyvin selväksi. Kun arka aihe käsitellään, tai siitä puhutaan on selvää että lokaa tulee niskaan niiltä jotka on eri mieltä.

Miksi mä puhun näistä aiheista?

Multa on muutaman kerran kysytty, miksi mä julkaisen näitä? Mitä mä ajan takaa sillä, et julkaisen asioita jotka voivat vaikka vaikuttaa mun tulevaisuuden töihin. Vastaus tälle on muutos, mä haen näillä asioilla muutosta nykyajan normeihin. Jos joku ei halua mua töihin siksi, että kerroin tuntevani paljon kateutta tai miten isot rinnat vaikuttaa, tai vaikka siksi että näytän arkirealismia Instagram storyssä, missä imetyksen aikana niistän omaan paitaani? En mä halua sinne töihin. Mä en halua sellaiseen paikkaan ikinä töihin, missä ei saisi olla oma itsensä ja yrittää muuttaa maailmaa. Miksi mun pitäisi pelätä sen vuoksi, et pääsenkö näiden tekstien takia jonnekkin töihin? Mä haluan enemmin, että yritykset pelkää etten mä tule heille töihin.

Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka on omilla sanoilla ja toimilla pystyneet vaikuttamaan maailman kuvaan. Otetaan esimerkiksi Minna Canth, hän edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia ja mielipidevaikuttaja.

Häntä pidettiin aikanaan hyvin radikaalina persoonana. Niinkuin tänä päivänä pidetään monien vaikuttajien, yrittäjien tai tavallisten ihmisten toimia sekä puheita. Se ei tee niistä kuitenkaan vääriä, vaikka ne ei sovi valtavirtaan tai törkkii arkoja aihealueita. 

Mä avaan nämä mielipiteet kaikille, otan vastaan positiivisen palautteen lisäksi myös ne ilkeät kommentit. Mä toimin kilpenä niille, jotka ajattelee samoin muttei uskalla siitä puhua. En sano, että olisin tarpeeksi vahva siihen kaikkeen mutta tahdon olla. En voi mitenkään verrata itseäni Minna Canthiin, mutta mä katson hänen toimiaan ylöspäin. Haluan antaa jollainlailla samaa, vaikuttaa niihin negatiivisiin mielipiteisiin ja muuttaa niitä. Tai ainakin saada ihmiset miettimään omia mielipiteitään syvemmin.

Saatat olla kiinnostunut myös

Isot rinnat ja vaietut ongelmat

Piinaava kateus

Hei läski, ootko raskaana?

Raskauskuulumisia

Kun painonpudotus alkaa ahdistaa

Paino on junnannut jo pitkään samassa kohdassa, tai sitten toisinaan tulee 500g lisää. Kädet alkavat hikoamaan, ”mitä mä voisin tehdä vielä paremmin?” Painonpudotus alkaa ahdistamaan.

Oikeasti tilanteessa ei ole mitään kauheaa, hitaampi painonpudotus on terveellisempi ja pysyvämpi vaihtoehto, kuin nopea dieetti. Mutta silti, vaikka järjellä tietää miten pitäisi asioihin suhtautua, tunteet eivät aina mene sen mukaan.

Eilen mua ahdisti suunnattomasti kun paino ei ole pudonnut, muutaman sadan gramman heittoja tulee puolin ja toisin. Elämäntaparemonttia on kestänyt jo muutama kuukausi ja painoa on pudonnut noin 4kg. Nyt tuntuu tyhmältä ahdistua tästä, koska tuo kilo määrä menee juuri siihen meidän tavoitetahtiin, tai no, ainakin melkein. Jotta olen vuoden loppuun mennessä 20kg kevyempi, täytyy paino tippua 2,4kg kuukaudessa.

Painonpudotus ilman valmennuksia

Painonpudotusta aloittaessa, kerroin etten meinaa nyt alkuun mitään valmennuksia ottaa. Ensin on tärkeää, että vedenjuonnin ja ateriarytmin saa kohdalleen. Nyt ne on suhteellisen hyvällä mallilla, joten ilmoittauduin mukaan Ilonan 30 päivän haasteeseen. Toivon, että tästä tulee se alkuspurtti sille isolle painonpudotukselle! Mä otan tämän tosissaan, mä menen tähän haasteeseen voittaakseni. Jos en voita näitä muutoskuvia, niin sitten vähintään itseni.

Puhuin Instagramissa myös siitä, miten on niin surku, että sitä ajattelee, ettei voisi tehdä jotain painonsa takia. Olen saanut monta hyvää kuvausideaa, mutta ne on joko kaatunut siihen, että suunnitteluvaiheessa tajuan olevani liian isokokoinen tuohon tai kuvaushetkellä totean, ettei tämä vain toimi. Tämä on tosi raskas ja huono ajattelutapa, mistä yritän päästä eroon. On päiviä, jolloin näen itseni tosi kauniina ja kaikki tuntuu onnistuvan. Sitten on niitä päiviä, kun edes hiusponnari ei istu hyvin ja kaikki näyttää kauhealle. Olen oppinut olemaan armollisempi omalle kropalle, mutta se ei poista niitä ensimmäisiä ajatuksia mitkä välillä hyökkää pintaan. ”Olen liian iso tuollaiseen kuvaan”, ”Olen aivan liian muhkurainen tuohon ihanaan mekkoon”.

Tänään on jo kuitenkin parempi päivä, paino ei ahdista niin paljoa. Sain itseäni jo eilen tsempattua siihen, että kyllä se siitä putoaa. Ei se stressaaminen mitään auta, mutta aina voi miettiä mitä voisi vielä muuttaa tai kokeilla? Mun täytyy ehdottomasti kiinnittää huomioita annoskokoihin ja lisätä liikuntaa. Olen nyt liikkunut vain 1-2 kertaa viikossa hyötyliikunnan lisäksi, ehkä laitan hieman liikaa painoarvoa imetyksen kuluttamille kaloreille. Koska eihän se loppuviimein ole paljoa, jos imetys kuluttaa noin 400-600 kaloria päivässä, saa sen nopeasti myös syötyä takaisin jossei ole tarkkana.

Miten sun painonpudotus sujuu?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä:

Hei läski, ootko raskaana?

Raskauskilot -mikä häpeä!

Elämäntapamuutos raskauden jälkeen – Lähtötilanne